Internationaalin kätyrit ja fasistinen kapinaliike : SDP:n ja IKL:n taistelu Suomen kansan sielusta ja tulevaisuudesta pää-äänenkannattajiensa sivuilla eduskuntavaaleissa 1930-luvulla

Abstract

Tutkielma tarkastelee poliittista jakautumista sekä toiseuttamisen ja viholliskuvan rakentamisen keinoja 1930-luvun Suomessa vertaamalla Suomen Sosialidemokraattisen puolueen (SDP) ja Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) pää-äänenkannattajien, Suomen Sosialidemokraatin (SS) ja Ajan Suunnan (AS), kirjoituksia. Tutkimus keskittyy siihen, miten lehdet kuvasivat omaa ja vastapuolen puoluetta, millaisia viholliskuvia ne rakensivat ja miten kielellisiä ja ideologisia keinoja käytettiin poliittisen kamppailun välineinä. Tutkimus perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin, jossa aineistoa lähestytään tulkitsevan tekstianalyysin keinoin. Tarkoituksena on ymmärtää lehtien kirjoittajien ja puolueiden taustalla vaikuttaneita motiiveja, valintoja ja toiseuttamisen keinoja. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti tunnistaen toistuvat teemat, kuten isänmaallisuus, työväen asema ja kansanvalta, joita käsiteltiin lehtien erilaisista näkökulmista. AS:lle oli kyse isänmaan pelastamisesta vaaralliselta kansainväliseltä punaiselta aatteelta, marxilaisuudelta, joka jo vuonna 1918 pyrki tuhoamaan vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen. Marxilaisuuden yksi ilmenemismuoto, kommunismi, oli jo lailla kielletty ja sama oli tehtävä SDP:lle. SS:lle puolestaan kyse oli porvarillisen taantumuksen, kansanvallan ja työväenluokan vihollisten lyömisestä sekä Saksan ja Italian tien välttämisestä. Taistelu IKL:ää vastaan oli SS:lle myöskin vain osa suurempaa taistelua työväenluokan vapauttamiseksi. Aineistossa havaittiin myös, miten muutokset maan sisäisessä tilanteessa, puolueiden asemassa ja maailmanpolitiikassa vaalivuosien välillä vaikuttivat myös siihen, millaista viholliskuvaa kunakin vuonna vastustajasta rakennettiin. Vuosikymmenen loppua kohden erityisesti Euroopan kiristynyt turvallisuustilanne ja kasvava sodan uhka vaikuttivat lehtien kirjoitteluun ja korostivat vihollisen kuvausta vaarallisena Suomen itsenäisyydelle muun muassa sen kansainvälisten aatetovereiden luoman uhan takia. Lehdille kamppailussa ei myöskään ollut kyse vain vaalien voittamista. Vaalikamppailu oli vain osa laajempaa taistelua vihollisen edustamaa aatetta vastaan. Jotta oma puolue pystyi jatkamaan työtään ja saavuttamaan tavoitteensa, tuli toinen voittaa ja tuhota. Kyse oli kahden vastakkaisen maailmankatsomuksen taistelusta sekä taistelusta Suomen kansan ja työväen sielusta sekä isänmaan tulevaisuudesta. Tutkielman perusteella voidaan myös todeta, että lehdissä olleet hyökkäykset toista puoluetta kohtaan eivät siis olleet vain satunnaisia hyökkäyksiä vastustajaa kohtaan vaan osa aktiivista suunnitelmallista viholliskuvan luontia ja vastustajan toiseuttamista.