Opetushenkilöstön kokemuksia KouluKunnossa-hankkeen läsnäolomallin käytettävyydestä

Abstract

Viime vuosina koulupoissaolot ovat lisääntyneet merkittävästi, mikä on herättänyt huolta alan toimijoissa. THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) mukaan poissaolot kasvoivat 43 % vuosien 2021 ja 2023 välillä. Vuonna 2022 perusopetuslakiin lisättiin velvoite suunnitelmallisesta poissaolojen ennaltaehkäisystä ja niihin puuttumisesta (Perusopetuslaki 628/1998, 26 §, muutos 25.11.2022/947). Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus) mukaan, opetuksen järjestäjillä oli huomattavia eroja poissaoloihin liittyvissä käytänteissä. (Markkanen, Saarinen & Rumpu, 2022). Tämän vuoksi poissaoloihin liittyviä toimintamalleja alettiin kehittää muun muassa Sitouttava kouluyhteisötyö-hankkeen kautta. Hankkeen tarkoituksena oli yhdenmukaistaa käytäntöjä (Sergejeff, 2023a). Länsi-Uudellamaalla vastaavaa työtä tehtiin KouluKunnossa-kehittämistyössä, osana Sitouttavaa kouluyhteisötyötä (KouluKunnossa, 2025). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opetushenkilöstön kokemuksia KouluKunnossa-hankkeen läsnäolomallin käytettävyydestä. Tarkastelun kohteena olivat mallin koetut hyödyt ja haasteet sekä sen mahdollinen vaikutus poissaolojen vähenemiseen. Lisäksi selvitettiin, vaikuttavatko opetusvuodet tai opetettava luokka käytettävyyden kokemukseen, ja koettiinko mallin käyttöönotto kuormittavaksi. Myös halukkuutta suositella mallia muihin kouluihin kartoitettiin. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselylomakkeena, mikä lähetettiin KouluKunnossa-hankkeessa mukana olevien alueiden kouluille sähköpostitse. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja siihen vastattiin anonyymisti. Tutkimukseen osallistui 49 (N = 49) vastaajaa. Aineisto analysoitiin hyödyntäen sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimustulosten perusteella vastaajat kokivat läsnäolomallin selkeäksi ja hyödylliseksi poissaoloihin puuttumisessa, sillä se tarjosi yhtenäiset toimintatavat ja ohjeistuksen. Haasteita puolestaan aiheuttivat mallin jäykkyys ottaa huomioon oppilaiden erilaiset taustat, sekä poissaolorajojen täyttyminen nopeasti erityisesti sairauspoissaolojen vuoksi. Kuormittavina tekijöinä mainittiin myös Wilman ja mallin yhteensovittaminen sekä joidenkin kohdalla valmiiden materiaalien puute. Toisaalta osa vastaajista piti materiaaleja toimivina. Suuria muutoksia poissaolojen määrässä ei havaittu. Yli puolet vastaajista (58 %, N = 48) suositteli läsnäolomallia muihinkin kouluihin sen selkeyden ja poissaolojen ennaltaehkäisevän lähestymistavan vuoksi. Vastausten perusteella läsnäolomallia voisi vielä kehittää, etenkin sen teknistä puolta. Tulokset viittaavat siihen, että mallin teknistä toimivuutta tulisi kehittää ja jatkossa tarkastella myös, miten opetushenkilöstön tekemä työ kouluun kiinnittymisen tukemisessa on yhteydessä poissaoloihin.