Valtio vaatii vauvoja : biopoliittinen hallinta Ylen syntyvyyttä käsittelevässä uutisoinnissa vuonna 2024

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, millaisia merkityksiä syntyvyydestä tuotetaan Yleisradion uutisartikkeleissa vuonna 2024 ja miten nämä merkitykset kytkeytyvät väestöpolitiikkaan ja biopoliittiseen hallintaan. Lähestyn aihetta biopoliittisen hallinnan näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani toimivat Michel Foucault’n biovallan ja biopolitiikan käsitteet, ja tieteenfilosofisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi. Toteutin tutkimuksen kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Tutkimusaineistoni käsittää 88 Yleisradion verkkosivuilla vuonna 2024 julkaistua uutisartikkelia ja kolumnia, jotka keräsin hakusanalla "syntyvyys". Analyysissa keskityin teksteihin, joissa syntyvyyttä käsitellään yhteiskunnallisena ja väestöpoliittisena ilmiönä. Analyysin tuloksena hahmottui kaksi laajaa päädiskurssia: väestöpoliittinen ja kriittinen. Näihin päädiskursseihin sisältyy yhteensä viisi aladiskurssia: syntyvyys yhteiskunnallisena kriisinä, syntyvyys laskennallisena resurssina, yksilöihin kohdistuva hallinta, syntyvyys toisin nähtynä sekä väestöpolitiikan naamioiden riisuminen. Väestöpoliittinen diskurssi kehystää syntyvyyden yhteiskunnalliseksi projektiksi ja korostaa valtiollisia huolia väestön kehityksestä, kun taas kriittinen diskurssi kyseenalaistaa tämän näkökulman tuomalla esiin vaihtoehtoisia tulkintoja ja haastamalla väestöpoliittisia oletuksia. Laajemmin tarkasteltuna tutkimukseni osoittaa, että media toimii biopoliittisen hallinnan välineenä ohjaamalla sitä, miten kansalaiset ymmärtävät väestökehitykseen liittyviä kysymyksiä. Koska aineistoni rajautuu Ylen uutisointiin, tulokset heijastavat julkisen palvelun median diskursseja eivätkä kata kaikkia mediakentällä esiintyviä näkökulmia. Syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen ovat ajankohtaisia yhteiskunnallisia haasteita. Siksi tutkimukseni tarjoaa tärkeää tietoa siitä, miten näistä ilmiöistä puhutaan julkisesti. Analyysini tuo esiin, millä tavoin väestöpolitiikkaa oikeutetaan julkisessa keskustelussa ja kuinka väestöpoliittisia puhetapoja voidaan myös kyseenalaistaa.