”Jalot henget, suuret esi-isät” : Historian retorinen käyttö Kustaa III:n ja Johan Henric Kellgrenin oopperalibretossa Gustaf Wasa (1786)

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani Ruotsin kuningas Kustaa III:n ja runoilija Johan Henric Kellgrenin oopperalibrettoa Gustaf Wasa (1786). Tutkin, kuinka Gustaf Wasa hyödyntää historiaa ja retoriikkaa Kustaa III:n kuninkaanvallan lujittamiseksi. Toisaalta tutkin erityisesti myös teoksen luomisprosessia ja millainen rooli tekijöiden poliittisilla tavoitteilla ja aatteilla oli siinä. Tutkimuksen tarkoituksena on osaltaan lisätä tietoa Kustaa III:n aikakaudesta, joka edelleen jakaa historioitsijoiden mielipiteitä. Tavoitteena on toisaalta myös lisätä tietoa nykyään edelleen ajankohtaisesta historian käytöstä.

Tutkimusmetodinani käytän retorista tekstianalyysia. Tarkastelen oopperalibretton vaikuttamaan pyrkivää kielenkäyttöä retoriikan analyysin käsitteitä hyödyntäen. Kontekstualisointi on myös osa tutkimusmenetelmääni, jonka kautta pyrin liittämään Gustaf Wasan retoriikan tekijöidensä muihin kirjoituksiin ja aikalaisten näkemyksiin. Aiemmasta kustavilaisen oopperan, kirjallisuuden ja retoriikan tutkimuksesta hyödynnän erityisesti Sven Delblancin, Sverker Ekin ja Marie-Christine Skuncken ja Anna Ivarsdotterin tutkimuksia.

Tutkimustulokseni osoittavat, että teosta on perusteltua pitää Kustaa III:n poliittisia ja kulttuurisia tavoitteita edistämään pyrkivänä propagandana. Oopperan retorinen sanoma pohjautuu erityisesti Kustaa Vaasan hyvyyden ja erinomaisuuden sekä Kristianin pahuuden ja julmuuden korostamiseen. Teoksessa esiintyy vahvaa patrioottista paatosta, jossa Kustaa Vaasan vapaustaistelun ja Kustaa III:n oman ajan välille luodaan yhteyksiä isänmaalisen, monarkistisen ja tanskalaisvihamielisen retoriikan kautta.

Teoksessa esiintyy vapautta ihannoivaa retoriikkaa, jonka teoksen luomisprosessin analyysin kautta tulkitsen erityisesti Kellgrenin korostamaksi piirteeksi. Tulkitsen, että Gustaf Wasan pitkälle 1800-luvulle jatkunut suuri suosio kertoo siitä, että teos onnistui vetoamaan yleisön tunteisiin. Toisaalta totean, että Gustaf Wasa ei todennäköisesti onnistunut saavuttamaan Kustaa III:n asettamia mielipiteenmuokkauksen tavoitteita, ja että aikalaishavaintojen perusteella teoksen vapausretoriikka myöhemmin Ranskan suuren vallankumouksen puhjettua tuotti jopa valtaapitävien näkökulmasta epätoivottuja tulkintoja yleisön keskuudessa.