Varhaismetallikautta etsimässä Rahajärvellä : Aki Arposen 1990-luvun inventointien aineistoanalyysi

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin kahta Aki Arposen 1990-luvulla Inarin Rahajärvestä tekemää arkeologista inventointia. Tutkielmassa pohdittiin tutkimushistoriallisesti Arposella käytössä olleita metodeita ja peilattiin silloin saadun tiedon paikkansapitävyyttä nykytutkimuksen valossa. Yhtenä näkökulmana oli selvittää, voiko inventoinneissa annettuja karttamerkintöjä käyttää uuden tutkimuksen suunnittelussa apuna ja pitäisikö aikanaan määriteltyjä suojelualueita muuttaa. Käsittelyluvuissa analysoitiin inventointien löytöaineistoja laadullisena analyysina ja selvitettiin Arposen kohdetulkintojen ja ajoitusten paikkansapitävyyttä. Työn aikana havaittiin, että Arposen inventointien materiaali on suuri ja kattava ja se sisältää löytöjä mesoliittiselta kivikaudelta aina 1800-luvulle saakka. Suurelta osin kiviesineistö jäi vielä ajoittamatta, sillä typologisesti sen tulkinta oli haastavaa. Kartografisesti 1990-luvun tiedot eivät olleet tarkkuudeltaan riittäviä siirrettäviksi sellaisenaan nykypäivään, vaan vaatisi paljon lisäselvitystä, jotta luotettavaa karttamateriaalia olisi mahdollista tuottaa. Kohteille annetut koordinaatit pitäisi tarkistaa ja tarvittaessa korjata ennen niiden siirtämistä nykykoordinaatistoon. Löytöaineistosta havaittiin vahvoja viitteitä ihmistoiminnasta aina mesoliittiselta kivikaudelta moderniin aikaan saakka. Tutkielmassa keskityttiin typologisoinnin vaikeuden vuoksi muihin kuin kiviesineisiin ajoitusten kannalta ja tämän vuoksi mesoliittisen kivikauden tarkastelu jäi kokonaan pois. Kohteita myös rajattiin sillä kriteerillä, että ne olivat jo 1990-luvulla kirjattu edes osittain kivikautta nuoremmiksi, jotta löytöaineistoon saataisiin mahdollisimman paljon vaihtelua. Rajaukseen vaikutti myös aiemman tutkimuksen niukkuus ja saatavilla ollut kirjallisuus Rahajärvestä ohjasi kohteiden valintaa. Tutkielman loppupäätelmä oli, että Lapin tutkimus tarvitsee ennen kaikkea lisää resursseja, tekijöitä ja rahaa tehdä uutta tutkimusta. Lisätutkimuksena voisi olla hedelmällistä saada niin nimistöntutkimuksen, genetiikan, osteologian, modernin ajoitusteknologian kuin perinteisten arkeologisten kaivaustenkin osalta. Aineistoa on jo nyt läpikäymättä valtavat määrät arkistoissa odottamassa, että joku ottaisi asiaksi tutkia, mitä kaikkea Lapin historiasta voidaankaan saada selville.