Tekijänoikeuden panttaus – julkivarmistuksen kehittäminen oikeusvertailevassa viitekehyksessä

Abstract

Tutkimus käsittelee tekijänoikeuden panttauksen julkivarmistuksen puutteita Suomen oikeudessa. Julkivarmistus on edellytys sivullisia sitovalle panttaukselle. Tekijänoikeuksien määrän kasvu viime vuosikymmenten digitalisaation myötä sekä niiden taloudellinen merkitys erityisesti yritysten rahoituksen kannalta viittaavat siihen, ettei Suomen oikeuden nykytila vastaa tekijänoikeuksien ja rahoitusmarkkinoiden tarpeita. Tutkimus on tarpeellinen, sillä voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista tekijänoikeuden panttausta sivullisia sitovasti. Tutkimus on taustoittavalta osaltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, ja sen keskeisenä menetelmänä toimii oikeusvertailu. Lainopin ja oikeusvertailun avulla kartoitetaan mahdollisuuksia lainsäädännön kehittämiselle de lege ferenda -tutkimuksella ja esitetään kannanottoja Suomen oikeuden kehittämiseksi oikeusvertailevassa viitekehyksessä. Lähdeaineistona käytetään kansallista ja ulkomaista lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä mallilakeja ja hankkeita, jotka voidaan nähdä niin sanottuna soft law -sääntelynä. Tutkimuksessa ilmenee, että mallilait ja erilaiset hankkeet puoltavat yhdenmukaisemman vakuusoikeudellisen järjestelmän luomista sekä yleisellä tasolla että erityisesti aineettomien oikeuksien, kuten tekijänoikeuden, osalta. Eri oikeusjärjestelmien tarkastelu tuo esiin käyttökelpoisia vaihtoehtoja tekijänoikeuden panttauksen julkivarmistukselle. Eniten kannatusta saanut keino on rekisteri, johon vakuusoikeudet voidaan kirjata siten, että kirjaus on sivullisten havaittavissa. Rekisteröintikäytäntö ja soft law -sääntely painottuvat yleiseen vakuusrekisteriin, mutta käytössä on myös tekijänoikeuslajikohtaisia rekistereitä sekä yleinen tekijänoikeusrekisteri. Tutkimustulosten perusteella keskeinen johtopäätös on, että lainsäädäntömuutos tekijänoikeuden panttauksen julkivarmistuksen mahdollistamiseksi olisi Suomessa tarpeen. Tutkimuksessa arvioidaan tekijänoikeusrekisterin ja yleisen vakuusrekisterin käyttökelpoisuutta, tarkoituksenmukaisuutta sekä perustamisen ja ylläpidon kustannuksia suhteessa saataviin hyötyihin. Uudistuksen toteutuminen riippuu pitkälti lainsäätäjän valmiudesta ja halukkuudesta käynnistää lainsäädännön uudistusprosessi. Rekisterijärjestelmän osalta tämä edellyttää rekisterinpitäjän rakenteellisia muutoksia, joiden toteuttaminen voi viedä aikaa. Tutkimuksessa esitetään lisäksi ehdotuksia siitä, millainen lainsäädäntö mahdollistaisi tekijänoikeuden panttauksen julkivarmistuksen mahdollisimman tehokkaasti, oikeusvarmasti ja läpinäkyvästi.