Näytä hyvältä, tienaa paremmin? : Ulkonäön hyödyntämisen hyväksyttävyys suomalaisessa työelämässä

Abstract

Ulkonäöllä on merkitystä työmarkkinoilla, joilla työntekijöitä arvioidaan osaamisen lisäksi erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen odotusten kautta. Ulkonäköön liitetään oletuksia työntekijän osaamisesta, uskottavuudesta ja sopivuudesta. Ulkonäkö toimii siten statussignaalina, jonka kautta yksilölle rakentuu joko etua tai haittaa työmarkkinoilla. Tämä pro gradu -tutkielma analysoi suomalaisten asenteita ulkonäön hyödyntämiseen työelämässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka hyväksyttävänä ulkonäön käyttämistä pidetään palkkatulojen saavuttamiseksi sekä miten näkemykset eroavat sukupuolen ja ulkonäöstä saadun hyödyn kokemusten mukaan. Aineistona käytetään Arkielämä ja ulkonäkö -kyselyaineistoa (2016), joka on kerätty Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineessa. Kyselyssä oli mukana ulkonäköä ja palkkaa koskevia väittämiä, jotka koskevat sukupuolittunutta hyväksyttävyyttä sekä ulkonäöstä hyötyneiden kokemuksellisuutta. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä kuvailevia menetelmiä ja lineaarista regressioanalyysiä, joiden avulla tarkasteltiin ulkonäön merkityksiä ja odotuksia sukupuolten välisessä vertailussa. Tutkielman tulosten mukaan ulkonäöstä koettu hyötykokemus on merkitsevästi yhteydessä ulkonäön käytön hyväksyttävyyteen: vastaajat, joka olivat kokeneet hyötyneensä ulkonäöstään työelämässä, suhtautuivat ulkonäön hyödyntämiseen hyväksyvämmin kuin muut vastaajat. Miesten ja naisten mielipiteissä ei ollut eroja, mutta tulosten mukaan arvioinnin kohteella oli merkitystä: miehiä koskeva väite ulkonäön hyödyntämisen hyväksyttävyydestä sai korkeammat arviot. Lisäksi naiset arvioivat muita naisia kriittisemmin ulkonäön hyödyntämisen osalta. Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan naiset paheksuvat enemmän muita naisia kuin miehiä työorganisaatioissa. Tuloksia voidaan selittää myös laajemmin esimerkiksi Cecilia Ridgewayn (2001) statusrakennusteorian kautta, joka selittää, kuinka ulkonäön perusteella tehdään oletuksia yksilön pätevyydestä ja asemasta. Tutkielma osoittaa, että ulkonäköön liittyvät käsitykset ovat moniulotteisia ja osin ristiriitaisia. Suomalainen meritokraattinen ihanne on ristiriidassa ulkonäön hyödyntämisen kanssa, koska palkitsemisen tulisi perustua yksinomaan osaamiseen. Kuitenkin ulkonäkö saa painoarvoa työelämässä, vaikka se ei suoraan liittyisi itse työhön. Ulkonäköön liittyvät arviot eivät kuvaa ainoastaan yksilöiden käsityksiä, vaan heijastavat myös laajempia sosiaalisia rakenteita. Tutkielman tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota organisaatioiden tiedostettuihin ja tiedostamattomiin arviointikriteereihin. Syrjivien käytäntöjen purkamiseksi ja tasa-arvon saavuttamiseksi on keskeistä tarkastella kriittisesti niitä rakenteita, joiden kautta eriarvoisuus rakentuu ja uusiutuu.