Saamelainen käsityökulttuuri peruskoulun käsityönopetuksessa : Katsaus aiheeseen käsityötä opettavien opettajien ja saamelaisten käsityöntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Tämä tutkielma tarkasteli Suomen saamelaisalueen peruskoulujen käsityön- ja käsityötä opettavien opettajien sekä saamelaisten käsityöntekijöiden näkemyksiä saamelaisen käsityökulttuurin ja Suomen perusopetuksen käsityön/duodjin oppiaineen välisistä suhteista. Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena kyselytutkimuksena. Tutkimuksen ensimmäisessä vuonna 2023 toteutetussa vaiheessa kysely lähetettiin Suomen saamelaisalueen peruskoulujen käsityönopettajille ja muille käsityötä opettaville opettajille. Tutkimuksen aineistonkeruun toinen, saamelaisille käsityöntekijöille suunnattu kysely, toteutettiin vuonna 2025.

Tulokset osoittivat, että sekä opettajat että käsityöntekijät pitivät peruskoulun käsityön/duodjin opetuksen roolia kriittisenä saamelaisten käsityötaitojen siirtämisessä tuleville sukupolville, sillä saamelainen käsityökulttuuri ei vastaajien mukaan enää siirry perinteisiä väyliä perheiden ja sukujen piirissä. Täten peruskoulun käsityön oppiaineen asema näyttäytyi merkittävänä institutionaalisena toimijana saamelaisen (käsityö)kulttuurin ja kulttuuriperinnön ylläpitäjänä. Vastaajien kesken vallitsi konsensus, jonka mukaan Suomen peruskoulun saamelainen käsityökasvatus oli pitkälti yksittäisten opettajien informaalin osaamisen ja harrastuneisuuden vastuulla.

Saamelaisesta käsityökulttuurista käytetään usein kansainväliseen käyttöön vakiintunutta pohjoissaamelaista termiä duodji. Tutkimuskirjallisuuden piirissä duodji käsitetään usein kaiken saamelaisen käsityön institutionalisoituneena kattokäsitteenä, kieliryhmästä riippumatta. Myös Suomen saamelaisalueen kuntakohtaisissa opetussuunnitelmissa puhutaan duodjista, osassa jopa omana oppiaineenaan. Tämän tutkielman kyselyaineiston valossa duodji-termin käyttö universaalina saamelaisena käsitteenä vaikutti kuitenkin olevan Suomen saamelaisessa kontekstissa jokseenkin vakiintumaton, sillä osassa vastauksista tuotiin esiin näkemyksiä duodjista nimenomaan pohjoissaamelaisena ilmiönä. Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus pitää duodjia usein muille kuin saamen kielille kääntymättömänä ilmiönä. Myös tämän tutkielman vastaajat kokivat, että duodji ja käsityö eivät ole synonyymipareja, eikä duodji ole pelkästään tiettyjen käsityötekniikoiden kokoelma, vaan materiaalisesti ilmenevä kulttuurinen kokonaisuus, joka pitää sisällään esimerkiksi kielellisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia, ja jota ei voi tyhjentävästi opettaa ilman kulttuurisidonnaista ymmärrystä. Tämän vuoksi monet vastaajat pitivät ongelmallisena duodjin opetusta tilanteissa, joissa opettaja ei ole saamelainen tai ei hallitse paikallisia traditioita. Useissa vastauksissa korostettiinkin koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä laadukkaan opetuksen järjestämisen keinona.

Tämän tutkielman valossa näyttäytyi peruskoulun saamelainen käsityönopetus varsin heterogeenisenä, ja sen toteutumisen riippuvan merkittävästi paikallisista ratkaisuista sekä yksittäisten opettajien formaalin opettajankoulutuksen ulkopuolella kartuttamista kompetensseista. Toisaalta koululaitos nähtiin vastaajien keskuudessa potentiaalisena ja osittain jo toteuttavanakin tahona kulttuuriperinnön välittämisessä ja vahvistamisessa. Toisaalta esiin nousi myös erityisesti menneiden aikojen koululaitosta kritisoivia näkemyksiä. Vastausaineistosta keskeisiksi saamelaisen koulukäsityön kehittämisalueiksi nousivat saamelaisen käsityökulttuurin tuntemuksen lisääminen opetuksen järjestäjien piirissä, opetuksen rahallisten resurssien lisääminen, duodjin sisällöllinen eriyttäminen yleisestä käsityönopetuksesta, saamelaisopettajien koulutusmahdollisuuksien vahvistaminen sekä yhteistyö koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa.

Tutkimus osoitti, että peruskoulun käsityön/duodjin oppiaineen koettiin olevan vastanneiden opettajien ja käsityöntekijöiden mukaan saamelaisen kulttuurisen jatkuvuuden kannalta keskeisessä asemassa, mutta sen vaikuttavuus riippuu pitkälti yksittäisistä opettajista. Tulokset korostivat tarvetta vahvistaa saamelaislähtöisiä pedagogisia ratkaisuja, yhtenäistää opetussuunnitelmallista perustaa sekä kasvattaa saamelaisen käsityön/duodjin tuntemusta Suomen koululaitoksen ja käsityökasvatuksen tieteenalan piirissä.