Sukupuoli, seksuaalisuus ja queer utopia Jean Genet'n romaanissa Kukkien Madonna

Abstract

Pro gradu tutkielmassani käsittelen ranskalaisen Jean Genet’n romaanin Notre-Dame-desFleurs (1943, suom. Kukkien Madonna 1988) utopistisuutta. Romaani kertoo Divinen, feminiinisen homoseksuaalin miehen ja prostituoidun, hänen rakastajiensa sekä kertojan tarinan. Kertoja kantaa nimeä Jean Genet, ja hän kertoo tarinaansa vankilasta käsin. Teoksessa on autobiografisia piirteitä, koska Genet itse oli vankilassa teoksen kirjoitushetkellä ja monet teoksen hahmoista ja tapahtumapaikoista ovat saaneet inspiraationsa Genet’n kokemuksista. Käytän tutkielmassani José Esteban Muñozin tutkimusta queeristä utopiasta sekä Judith Butlerin performatiivisuusteoriaa. Hyödynnän Muñozin käyttämää termiä heteroaika sekä Butlerin käsitettä heteroseksuaalinen matriisi kuvaamaan heteronormatiivista yhteiskuntaa. Näiden lisäksi yhdistän tutkimukseeni muuta queer- ja utopiatutkimusta sekä Genet’stä tehtyjä tutkimuksia. Utopian tutkimuksesta erityisesti käytän erityisesti Lucy Sargissonin teoksia. Luen Genet’n teosta Eve Kosofsky Sedgwickin reparatiivisen luennan kautta. Tarkastelen Kukkien Madonnan sukupuolen ja seksuaalisuuden kuvausta sekä tapoja, miten kuvaukset ovat utopistisia. Lisäksi perehdyn teoksen poliittisiin ulottuvuuksiin käsittelemällä muun muassa kuolemaa, utopistista tilaa sekä epäonnistumista. Tutkimukseni perusteella Kukkien Madonnan voi sanoa olevan queer teos, joka sisältää häivähdyksiä utopiasta. Teos on queer, koska sukupuolen ja seksuaalisuuden kuvaukset menevät heteroseksuaalisen matriisin, heteroajan, normeja vastaan. Hahmot ovat yhteiskunnan ulkopuolella. Esitän, että teoksen kuvaukset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta auttavat kuvittelemaan toisenlaisen olemisen tavan. Teos on utopistinen queer muisto menneestä, jonka kautta tulevaisuus on mahdollista kuvitella toisin. Kukkien Madonna on kertojan eroottista fantasiaa, ja sisältää rikollisuutta ja kuolemaa, mutta tulkitsen sen antavan toivoa lukijoilleen. Teos näyttää, että onnellisuus on mahdollista heteroseksuaalisen matriisin ulkopuolella. Utopistisuus on poliittisesti merkityksellistä, sillä ilman mahdollisen tulevaisuuden kuvittelua ei tätä tulevaisuutta koskaan pystytä luomaan.