Valitun datan vaikutus toimitusketjun päästölaskentamallin tuloksiin

Abstract

Kuljetussektori on yksi merkittävimmistä päästöjen aiheuttajista ja tällöin myös yksi potentiaalisimmista sektoreista, josta voisi tulevaisuudessa vähentää päästöjä. Silti kuljetuksista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt kasvoivat vuonna 2022 yli 250 Mt:lla.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on ollut pitkään puheenaiheena, ja erilaisia sopimuksia, päästötavoitteita ja niihin tähtääviä säännöksiä on laadittu lukuisia. Päästölaskentaa käsittelevät ilmastotoimet kaipaavat kuitenkin yhtenäistämistä tietojen vertailtavuuden parantamiseksi. Vaikka yritykset kohtaavat yhä enemmän painetta laskea päästöjä ympäristölakien, kansainvälisten toimijoiden sekä tavallisten kuluttajienkin puolesta, vain 1,2 % kuljetustoimintaa yksin harjoittavista tahoista mittaavat kasvihuonekaasupäästöjään sellaisella tarkkuudella, että niitä voitaisiin käyttää kuljetuspalvelujen kasvihuonekaasupäästötietojen tuottamiseen.

Teoriaosuudessa käsitellään kuljetusmuotojen ominaispiirteitä ja tarkastellaan erilaisia kasvihuonepäästörajoituksiin ja -laskentaan liittyviä säädöksiä sekä olemassa olevia päästölaskentamalleja. Institutionaaliseen teoriaan pohjautuva viitekehys sitoo yhteen teoriaosuudessa esille tulleet pakottavat, normatiiviset ja jäljittelevät paineet laskea päästöjä tietyllä, yhtenäisellä, tavalla.

Empiirinen osio tuo esille ongelman päästölaskennan yhtenäistämisessä, sillä tulokset näyttävät, että samalle kuljetusketjulle voi saada useita päästötuloksia samalla standardin pohjalta luodulla päästölaskentamallilla. Erilaisten oletusarvojen käyttäminen päästölaskelmissa luo pelivaraa siihen, millaista dataa niihin voi syöttää. Näin ollen samasta kuljetusketjusta voi saada erilaisia tuloksia, joista jokainen on standardien mukainen. Tulokset tuovat esille, että pelkästään yhtenäisen päästölaskentamallin luominen ei riitä saamaan tuloksista vertailtavia, vaan huomiota tulisi kiinnittää seuraavaksi päästölaskentamalleissa sallittuihin datalähteisiin ja laskennan läpinäkyvyyteen. Sallitut datalähteet tuovat mukanaan ristiriitaa, sillä primääridatan avulla lasketut päästöt ovat tarkimpia, mutta se ei välttämättä aina ole paras tapa laskea. Mallinuksen ja oletusarvojen käyttö saattaa joissain tapauksissa olla käytännöllisempi ja tilanteeseen sopivampi tapa laskea.

Sidosryhmät institutionaalisten paineiden takana ovat merkittävässä osassa, kun pyritään määrittelemään, kuinka tarkka päästölaskenta on riittävää. Niiden vaatimukset määrittelevät sen, milloin yritys nähdään legitiiminä. Sidosryhmille tärkeää on ennen kaikkea päästölaskentamallien läpinäkyvyys, joka luo yritykselle luotettavuutta.

Tutkimus on tehty toimeksiantona logistiikka-alalla toimivalle yhtiölle, joka haluaa parantaa omaa päästölaskentaansa. Näin ollen empiirissä osiossa vertailtiin päästölaskentamallista saatuja tuloksia heidän tämänhetkisen päästölaskentansa tuloksiin. Tuloksista huomattiin, että heidän laskentatapansa antaa matalia päästötuloksia, mikä johtuu päivittämättömistä päästökertoimista ja yksinkertaisesta laskentamallista. Tutkimuksessa on esitetty ratkaisuna parempaan päästölaskentaan päästökertoimien päivittämistä ja tarkemman datan hankkimista tai vaihtoehtoisesti ulkoisen yrityksen, kuten EcoTransIT:n käyttöönottoa.