SUOSTUMUS RAISKAUSOIKEUDENKÄYNNISSÄ – ERITYISESTI VASTAAJAN PUOLUSTAJAN NÄKÖKULMASTA
Ladataan...
715.1 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Suostumus ei ole raiskauksen tunnusmerkistötekijä. Tästä huolimatta asianomistajan
suostumuksella on todellisuudessa merkitystä raiskausrikoksia ratkaistaessa
rikosprosessissa. Raiskauksesta epäiltynä olevat vastaajat usein väittävät, että
sukupuoliyhteys on tapahtunut asianomistajan suostumuksella. Sanotunlainen
puolustusstrategia on useasti vaihtoehto sille, että sukupuoliyhteyden tapahtuminen
kiistettäisiin kokonaan. Kumpaankin strategiaan raiskaussyytteitä vastaan puolustautuessa
liittyy omat teoreettiset ja käytännölliset erityispiirteensä. Tutkielman johtoajatuksena on
tarkastella suostumusväitteeseen nojautuvan puolustusstrategian toteuttamista ja
erityispiirteitä raiskausoikeudenkäynnissä vastaajan puolustajan näkökulmasta.
Tutkielmassa selvitetään tämän lisäksi yleisempiä suostumusopillisia kysymyksiä
raiskausrikoksissa, kuten suostumuksen pätevyyteen ja suostumukseen liittyviä
tahallisuuskysymyksiä.
Tutkielma toteutettiin tarkastelemalla raiskausrikoksia koskevia, vuoden 2013 tammikuusta
syksyyn 2016 annettuja tuomioistuinten tuomioita ja syyttäjien
syyttämättäjättämispäätöksiä. Aineistoa on hyödynnetty tutkielmassa osin empiirisesti ja
osin oikeusdogmaattisesti.
Aineiston tarkastelu osoitti, että suostumuskysymykset ovat vaihtelevia ja komplisoituneita.
Lainkäytössä ei ole muodostunut yhtenäistä käytäntöä siitä, miten eri todisteita arvioidaan.
Ennustamattomuus asettaa haasteita erityisesti vastaajan puolustajalle. Puolustajan tulee
valmistautua hyvin erityisesti henkilötodisteluun ja kuulustelun suorittamiseen.