SUOSTUMUS RAISKAUSOIKEUDENKÄYNNISSÄ – ERITYISESTI VASTAAJAN PUOLUSTAJAN NÄKÖKULMASTA

Abstract

Suostumus ei ole raiskauksen tunnusmerkistötekijä. Tästä huolimatta asianomistajan suostumuksella on todellisuudessa merkitystä raiskausrikoksia ratkaistaessa rikosprosessissa. Raiskauksesta epäiltynä olevat vastaajat usein väittävät, että sukupuoliyhteys on tapahtunut asianomistajan suostumuksella. Sanotunlainen puolustusstrategia on useasti vaihtoehto sille, että sukupuoliyhteyden tapahtuminen kiistettäisiin kokonaan. Kumpaankin strategiaan raiskaussyytteitä vastaan puolustautuessa liittyy omat teoreettiset ja käytännölliset erityispiirteensä. Tutkielman johtoajatuksena on tarkastella suostumusväitteeseen nojautuvan puolustusstrategian toteuttamista ja erityispiirteitä raiskausoikeudenkäynnissä vastaajan puolustajan näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään tämän lisäksi yleisempiä suostumusopillisia kysymyksiä raiskausrikoksissa, kuten suostumuksen pätevyyteen ja suostumukseen liittyviä tahallisuuskysymyksiä. Tutkielma toteutettiin tarkastelemalla raiskausrikoksia koskevia, vuoden 2013 tammikuusta syksyyn 2016 annettuja tuomioistuinten tuomioita ja syyttäjien syyttämättäjättämispäätöksiä. Aineistoa on hyödynnetty tutkielmassa osin empiirisesti ja osin oikeusdogmaattisesti. Aineiston tarkastelu osoitti, että suostumuskysymykset ovat vaihtelevia ja komplisoituneita. Lainkäytössä ei ole muodostunut yhtenäistä käytäntöä siitä, miten eri todisteita arvioidaan. Ennustamattomuus asettaa haasteita erityisesti vastaajan puolustajalle. Puolustajan tulee valmistautua hyvin erityisesti henkilötodisteluun ja kuulustelun suorittamiseen.