Vasta-ainelääkekonjugaattien toiminta, ongelmakohdat ja mekanismit syöpäkudoksen ulkopuolisen toksisuuden vähentämiseen
1.67 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset44
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Vasta-ainelääkekonjugaatit (engl. antibody-drug conjugate, ADC) ovat syövän hoitoon kehitettyjä täsmälääkkeitä, jotka koostuvat pääsääntöisesti kolmesta osasta: vasta-aineesta, linkkeristä ja sytotoksisesta yhdisteestä. ADC:t hyödyntävät vasta-aineita syöpäsolun tunnistuksessa, ja vapauttavat sytotoksisen yhdisteen siirryttyään soluun reseptorivälitteisellä endosytoosilla. ADC:t ovat osoittaneet hyvää hoitotehoa useisiin syöpiin, mutta niiden aiheuttamat sivuvaikutukset ovat mittavia. Suuret sivuvaikutukset suhteessa lääkkeen tehoon tarkoittaa matalaa terapeuttista indeksiä. Matala terapeuttinen indeksi johtuu mm. ADC-lääkkeiden aiheuttamasta kohdekudoksen ulkopuolisesta toksisuudesta, ennenaikaisesta lääkkeen vapautumisesta sekä puutteellisuudesta kohdekudokseen tunkeutumisessa.
Useita ratkaisuja vasta-ainelääkekonjugaattien terapeuttisen indeksin nostamiseksi on tutkittu ja kehitetty. ADC-lääkkeiden stabiilisuutta voidaan esimerkiksi lisätä tiosukkinimidikonjugaation hydrolyysillä tai PEGylaatiolla. Lääke-vasta-ainesuhteen optimointi esimerkiksi THIOMAB-XTEN-menetelmällä lisää ADC-lääkkeiden tehokkuutta, ja bispesifiset vasta-aineet sekä vapaisiin sytotoksisiin yhdisteisiin sitoutuvat vasta-aineet vähentävät kohdekudoksen ulkopuolista toksisuutta. Myös innovatiivisimpia menetelmiä, kuten UV-kontrolloituja vasta-ainelääkekonjugaatteja, on tutkittu ADC-lääkkeiden terapeuttisen indeksin parantamiseen.
ADC-lääkkeiden potentiaali on merkittävä, ja niiden uskotaan vaikuttavan merkittävästi syöpähoitojen mahdollisuuksiin. Tällä hetkellä FDA-hyväksyttyjä vasta-ainelääkekonjugaatteja on 14, ja kymmeniä uusia ADC-lääkkeitä on jo faasin III kliinisissä tutkimuksissa.