Isän ja lapsen yhteisasumisen yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin
Ladataan...
681.1 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Läheisellä isä-lapsisuhteella ja isän aktiivisella osallistumisella lapsen elämään on todettu
olevan positiivinen yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Kaikille lapsille
päivittäinen kontakti isään ei kuitenkaan ole mahdollinen, sillä moni lapsi asuu isästään
erillään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko isän ja lapsen
yhteisasumisella yhteyttä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Yhteisasumisen
mittaamisella tavoitetaan käytännönläheistä tietoa siitä todellisuudesta, jossa moni lapsi
elää. Yhteyksiä tutkitaan sekä kaikkien lasten että erikseen tyttöjen ja poikien ryhmissä.
Tutkimuksen aineisto on peräisin Varsinais-Suomessa toteutetusta Hyvän kasvun
avaimet -tutkimushankkeesta. Käytetty poikkileikkausotos koostui 681 7–8-vuotiaasta
lapsesta ja heidän perheistään. Lapsen sosiaalista kompetenssia mitattiin
Monitahoarviointi lapsen sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -kyselylomakkeen
vanhempien versiolla, joka sisältää yhteistyötaitojen, empatian, impulsiivisuuden ja
häiritsevyyden osa-alueet. Isän ja lapsen yhteisasumisella tarkoitetaan tässä
tutkimuksessa tilannetta, jossa lapsi asuu virallisesti ja kokoaikaisesti yhdessä biologisen
isänsä ja äitinsä kanssa. Ilman biologista isäänsä ja molempien biologisten vanhempiensa
luona vuoroviikoin asuvat lapset muodostavat tutkimuksen isästään erillään asuvien
lasten ryhmän.
Tutkimustulosten mukaan isien ja poikien yhteisasuminen oli yhteydessä poikien
vähäisempään häiritsevyyteen, mutta selitysaste jäi matalaksi. Muita merkitseviä
yhteyksiä isän ja lapsen yhteisasumisen ja lapsen sosiaalisen kompetenssin välillä ei
havaittu koko lasten ryhmässä eikä erikseen tyttöjen ja poikien ryhmissä.
Kansainvälisistä tuloksista poiketen tässä suomalaisessa kohorttiaineistossa yhteyksiä
asumisjärjestelyiden ja sosiaalisen kompetenssin välillä ei pääosin ole. Tulokset eivät
kuitenkaan ole yleistettävissä ja niitä tulkittaessa on syytä huomioida, että käytetty
aineisto on vinoutunut siten, että se sisältää keskimääräistä enemmän korkeakoulutettuja
ja hyvätuloisia vanhempia. Tulevaisuudessa aihetta olisi tärkeää tutkia
monipuolisemmilla aineistoilla ja eri perhemuodoissa.