Isän ja lapsen yhteisasumisen yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin

Abstract

Läheisellä isä-lapsisuhteella ja isän aktiivisella osallistumisella lapsen elämään on todettu olevan positiivinen yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Kaikille lapsille päivittäinen kontakti isään ei kuitenkaan ole mahdollinen, sillä moni lapsi asuu isästään erillään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko isän ja lapsen yhteisasumisella yhteyttä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Yhteisasumisen mittaamisella tavoitetaan käytännönläheistä tietoa siitä todellisuudesta, jossa moni lapsi elää. Yhteyksiä tutkitaan sekä kaikkien lasten että erikseen tyttöjen ja poikien ryhmissä.

Tutkimuksen aineisto on peräisin Varsinais-Suomessa toteutetusta Hyvän kasvun avaimet -tutkimushankkeesta. Käytetty poikkileikkausotos koostui 681 7–8-vuotiaasta lapsesta ja heidän perheistään. Lapsen sosiaalista kompetenssia mitattiin Monitahoarviointi lapsen sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -kyselylomakkeen vanhempien versiolla, joka sisältää yhteistyötaitojen, empatian, impulsiivisuuden ja häiritsevyyden osa-alueet. Isän ja lapsen yhteisasumisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tilannetta, jossa lapsi asuu virallisesti ja kokoaikaisesti yhdessä biologisen isänsä ja äitinsä kanssa. Ilman biologista isäänsä ja molempien biologisten vanhempiensa luona vuoroviikoin asuvat lapset muodostavat tutkimuksen isästään erillään asuvien lasten ryhmän.

Tutkimustulosten mukaan isien ja poikien yhteisasuminen oli yhteydessä poikien vähäisempään häiritsevyyteen, mutta selitysaste jäi matalaksi. Muita merkitseviä yhteyksiä isän ja lapsen yhteisasumisen ja lapsen sosiaalisen kompetenssin välillä ei havaittu koko lasten ryhmässä eikä erikseen tyttöjen ja poikien ryhmissä.

Kansainvälisistä tuloksista poiketen tässä suomalaisessa kohorttiaineistossa yhteyksiä asumisjärjestelyiden ja sosiaalisen kompetenssin välillä ei pääosin ole. Tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä ja niitä tulkittaessa on syytä huomioida, että käytetty aineisto on vinoutunut siten, että se sisältää keskimääräistä enemmän korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia vanhempia. Tulevaisuudessa aihetta olisi tärkeää tutkia monipuolisemmilla aineistoilla ja eri perhemuodoissa.