”Leikin tulisi olla kaikki” : Esiopettajien näkökulmia leikkiin

Abstract

Leikkiminen on lapsille luontainen tapa tutkia ja ihmetellä maailmaa. Lapset oppivat leikissä asioita automaattisesti ilman erillistä opettelua. Lapsi saa leikissä olla täysin oma itsensä. Osallisuus toteutuu parhaiten juuri lasten leikeissä, jossa lapsi on aktiivinen toimija. Aikuisen tehtävänä on tukea leikkiä parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa sille aikaa. Leikin arvostaminen tulisi olla kaiken toiminnan lähtökohtana. Leikkiä pitäisi olla varhaiskasvatuksessa, kaksivuotisessa esiopetuksessa ja esiopetuksessa huomattavasti nykyistä enemmän. Aikuisen suunnitteleman toiminnan tulisi aina kummuta lasten kiinnostuksen kohteista ja tulisi luottaa enemmän siihen, että lapset oppivat eri osa-alueita leikin kautta. Tämä tutkimus tehtiin esiopettajille, jotka toimivat kaksivuotisen esiopetus kokeilun tai esiopetuksen ryhmissä. Tutkimuksen kohteena on esiopettajien näkökulmia leikin määrästä esiopetuspäivän aikana. Toisena kiinnostava tutkimuskohteena on, miten kaksivuotisen esiopetus ja esiopetussuunnitelman tavoitteet voidaan toteuttaa leikin avulla vai voidaanko. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusotetta käyttäen ja menetelmänä oli haastattelu. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi esiopettajaa. Tuloksista ilmeni, että leikin määrä on hyvin vaihteleva, riippuen esiopetuspaikasta. Kasvattajan merkitys on suuri, jos ajatellaan leikin määrää päivän aikana. Toisten arjessa leikkiä on hyvinkin paljon, kun taas toisissa paikoissa esiopetus oli enemmän koulumaista. Esiopettajat kuitenkin kokivat, että lähes kaikki osa-alueet toteutuvat lasten leikeissä. Tuloksista selvisi, että kaikki esiopettajat haluaisivat lisätä leikkiä enemmän päivään, mutta esimerkiksi resurssipula vaikutti tähän negatiivisesti ja koettiin ettei aikuisten määrä suhteessa lapsiin ole riittävä.