Tavanomaisen irtaimen esineen ja digitaalisen teoksen tokenisointi : NFT:n varallisuusoikeudellinen status, omistaminen ja disponointi

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lohkoketjuteknologiaan pohjautuvaa uudenlaista digitaalista objektia, non-fungible tokenia, NFT:tä. Tässä tutkielmassa NFT ymmärretään Ethereumin ERC-721-älysopimusstandardilla luoduksi ja lohkoketjuun tallennetuksi täysin uniikiksi, yksilöidyksi ja muihin vastaaviin objekteihin nähden sekoittumattomaksi digitaaliseksi objektiksi, jonka sisällöksi voidaan tallentaa tietoa. Yksi NFT:n merkittävä käyttötarkoitus on, että se voisi toimia eräänlaisena digitaalisena todistuksena jonkin tietyn erillisomaisuuden omistajuudesta. Ilmiötä kutsutaan tokenisoimiseksi. Omaisuuden tokenisoiminen voisi tarjota täysin uudenlaisen tavan muuntaa omaisuutta koskevat varallisuusoikeudet digitaaliseen, helposti vaihdettavissa olevaan ja konkreettisesti tarkasteltavissa olevaan muotoon.

Tutkielman tiedonintressinä on selvittää, voiko tokenisointikytkös kotimaisessa oikeudessamme saavuttaa sellaista oikeudellista tehokkuutta, jolloin NFT:tä koskeva määräämistoimi koskisi samalla myös siihen kytkettyä erillisomaisuutta kolmansia sitovalla tavalla. Tarkasteltaviksi objekteiksi on rajattu vain tavanomaiset irtaimet esineet ja digitaaliset teokset. Kysymykseen vastaamiseksi on tutkielmassa ensin jouduttu pohtimaan myös NFT:hen liittyviä varallisuusoikeudellisia kysymyksiä laajemmin.

Kysymyksiin vastaamisessa on nojauduttu vahvasti varallisuusoikeuden yleisiin oppeihin, koska aihetta koskevaa erityislainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä ei vielä ole olemassa. Näin ollen aihetta on lähestytty pääasiassa teoreettisen lainopin metodia hyödyntäen. Koska useat yleislait kuitenkin soveltuvat kiistatta myös NFT:itä koskeviin oikeustoimiin, on niiden tulkinnan suhteen sovellettu lisäksi osittain käytännöllisen lainopin metodia.

Tutkielma osoittaa, että tietyt perinteiset varallisuusoikeudelliset käsitteet ovat hankalasti yhteensovitettavissa NFT:n kanssa. Johtopäätöksinä esitetään, että voimakkaan globaalin digitalisaation myötä käsitteellissystemaattiselta kannalta voisi olla perusteltua, että varallisuusoikeudellisen ”esineen” eräänlaiseksi uudenlaiseksi yläkäsitteeksi voitaisiin omaksua merkityssisällöltään laajempi termi, kuten ”oikeusobjekti”. Myös omistusoikeuskäsitteen osalta esitetään, että käsite voisi olla uudelleen miellettävissä siten, että omistusoikeuden kohteeksi voitaisiin hyväksyä myös sellaiset aineettomat objektit, jotka muutoin ovat esineoikeudellisilta relevanteilta ominaisuuksiltaan riittävän samankaltaisia esineiden kanssa.

Tokenisointikytköksen sisältävä oikeustoimi voi omistajanvaihdostilanteessa olla sitova sopimusvapauden periaatteen vuoksi inter partes sekä ultra partes, mutta tilannetta tulee arvioida pelkästään sopimusoikeudellisena oikeustoimikonstruktiona. Kytkös on tehokas vain sellaisessa tilanteessa, jossa oikeustoimi on varallisuusoikeudellisen normiston valossa muutoin saanut aikaan oikeudellisesti tehokkaan saannon. NFT:tä ja tokenisoitua omaisuutta koskevaa oikeustointa tulee siis arvioida samoin, kuin tavanomaista ei-tokenisoitua omaisuutta koskevaa oikeustointa. Itsessään lohkoketjun NFT:n siirtoa koskevalla kirjauksella ei voi olla minkäänlaista oikeuksia luovaa vaikutusta niin kauan, kun asiasta ei ole säädetty lailla. Tästä syystä tokenisoinnin käyttökelpoisuuden onkin nähtävä nykyisellään jäävän vaillinaiseksi.