”Kysymys on keskustan olemassaolosta” : Keskustan aatteellinen identiteetti puolueen periaateohjelmissa 2000-luvulla

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on arvioida väitettä Suomen Keskusta identiteetittömänä puolueena tarkastelemalla puolueen 2000-luvun periaateohjelmien ilmentämää aatteellista identiteettiä. Tarkoituksena on selvittää, minkälaista puolueideologiaa keskustan periaateohjelmat rakentavat ja miten se on kehittynyt 2000-luvulla. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, onko keskustalla tunnistettava aatteellinen identiteetti.

Tutkielman aineistona on keskustan vuoden 1996, 2006 ja 2018 periaateohjelmat, joita on analysoitu Manifesto Project -tutkimusprojektin kehittämän poliittisten ohjelmadokumenttien kvantitatiivisella sisällönerittelymenetelmällä. Periaateohjelmien puolueideologiaa on analysoitu sisällönerittelyn seitsemän pääalueen kautta ja aatteellista identiteettiä puoluejärjestelmää selittävien ideologisten ristiriitaulottuvuuksien kautta hyödyntäen sisällönerittelyn tuloksia puolueideologiasta ja kirjallisuuskatsausta keskustan aatetraditiosta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ideologiatutkimuksen teoreetikko Michael Freedenin (2013; 2019) ideologian morfologia ja ideologian morfologinen analyysi.

Tutkielman perusteella keskustan puolueideologia muotoutuu periaateohjelmissa kahdesta keskeisestä ulottuvuudesta eli vihreyden ja tasa-arvon sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksista. Lisäksi tunnistettavina piirteinä eli ydintä rinnastavina teemoina ovat kansalaisvastuullisuuden ja kansanvaltaisuuden ulottuvuudet.

Tutkielman perusteella keskustan periaateohjelmien ilmentämä puolueideologia on kehittynyt vain jonkin verran 2000-luvulla. Ydin ja rinnakkaiset teemat ovat pysyneet muuttumattomina 2000-luvun ajan. Muutokset ovat tapahtuneet reunalla, jossa ajan ideologian painotukset, kuten vuoden 2006 periaateohjelmassa kansainvälisyys ja vuoden 2018 periaateohjelmassa hyvinvointivaltion laajentaminen, ovat tuoneet puolueideologiaa käytännönpolitiikan rajapintaan.

Tutkielman perusteella keskustan aatteellinen identiteetti puolestaan rakentuu periaateohjelmissa ydinteemojen ekologiset arvot eli vihreyden sekä jossain määrin syrjäseutujen ja markkinamyönteisyyden ulottuvuuksien kautta. Näitä täydentäviä rinnakkais- ja perifeerisiä teemoja ovat puolestaan konservatiiviset arvot, tavallisen kansan edustaminen ja kansainvälisyys. Niin vihreä ulottuvuus kuin hajauttaminen kumpuavat keskustalaisuuden historiallisista suomalaisista, regionaalisista ja maaseutuhenkisistä juurista, mitä on sävyttänyt niin demokraattinen perusvire kuin sosiaalireformistinen uudistusmielisyys (Kääriäinen 2002, 46–52).

Tutkielma osoittaa, että keskusta ei ole identiteetitön, mutta sen aatteellinen identiteetti on muuttunut yleiseksi ja jossain määrin tuntemattomaksi. Koska aatteellinen identiteetti on puolueelle olemassaolon ja puoluekannatuksen perusta, siksi Kääriäisen (2003, 4) sanoin ”kysymys on keskustan olemassaolosta”.