Sivistys varhaiskasvatuksen opettajan pedagogisessa toiminnassa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan sivistyksen ilmenemistä varhaiskasvatuksen opettajan pedagogisessa toiminnassa. Tutkielman tavoitteena on jäsentää, miten sivistys rakentuu osaksi opettajan arjen pedagogisia ratkaisuja, vuorovaikutusta lasten kanssa sekä ammatillista vastuuta. Sivistys ymmärretään kasvatusteoreettisena käsitteenä, joka sisältää eettisen, yhteiskunnallisen ja tiedollisen ulottuvuuden. Tutkimus toteutettiin laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin sekä klassista että nykyistä kasvatustieteellistä kirjallisuutta. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, ja keskeisiksi teemoiksi muodostuivat arvopohjainen kasvatustoiminta, pedagoginen kohtaaminen, eettinen ammatillisuus sekä pedagoginen asiantuntijuus. Tulokset osoittavat, että sivistys ei näyttäydy erillisenä sisältönä, vaan läpäisee varhaiskasvatuksen opettajan koko pedagogisen toiminnan. Se ilmenee erityisesti arjen vuorovaikutustilanteissa tehtävinä eettisinä ja pedagogisina valintoina, joissa korostuvat lapsen osallisuus, toimijuus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Johtopäätöksenä todetaan, että sivistys toimii varhaiskasvatuksessa pedagogisena orientaationa, joka ohjaa opettajan toimintaa ja vahvistaa kasvatuksen yhteiskunnallista merkitystä. Tutkimus korostaa myös opettajan reflektiivisen ja eettisen asiantuntijuuden keskeistä roolia sivistyksellisen kasvatuksen toteutumisessa.