Varhaiskasvatuksen opettajien toteuttama positiivinen pedagogiikka esiopetuksessa : PERMA-teorian pohjalta toteutettu haastattelututkimus

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat toteuttivat positiivista pedagogiikkaa esiopetuksessa PERMA-teorian elementtien pohjalta. Martin Seligmanin (2011) kehittämän PERMA-teorian elementtejä ovat myönteiset tunteet (positive emotions), sitoutuminen (engagement), ihmissuhteet (relationships), merkityksellisyys (meaning) ja saavuttaminen (accomplishment). Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa varhaiskasvatuksen opettajaa keväällä 2025. Tutkimushenkilöt valittiin tiettyjen kriteerien pohjalta. Haastateltavat opettajat työskentelivät varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävissä esiopetuksessa, kokivat toteuttavansa positiivista pedagogiikkaa työssään sekä olivat käyneet jonkin koulutuksen positiivisen pedagogiikan teemoista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, mutta sisällönanalyysin tueksi laskettiin frekvenssejä siitä, kuinka usein ilmaisuja positiivisen pedagogiikan menetelmistä mainittiin haastatteluissa. Tutkimustulosten mukaan lasten myönteisten tunteiden syntymistä tukivat opettajan positiivinen ja optimistinen asenne, turvallinen ja salliva oppimisympäristö sekä yhteiset hyvinvointia edistävät käytänteet esiopetusryhmässä. Lapsia sitoutettiin opetuksessa draaman, toiminnallisten työtapojen ja oppimista tukevien oppimisympäristöjen avulla. Leikissä lasten sitoutumista vahvistettiin aikuisen mukanaololla ja tarjoamalla leikkivälineitä. Vuorovaikutuksen osalta keskeisenä nähtiin lapsen ja aikuisen välinen myönteinen vuorovaikutus sekä lasten keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminen panostamalla ryhmäytymiseen ja kaveritaitojen kehittämiseen. Lasten merkityksellisyyden kokemusta tuettiin osallistamalla lasta esimerkiksi yhteisessä päätöksenteossa, mutta myös lapsilähtöisen toiminnan ja luonteenvahvuuksien tunnistamisen ja nimeämisen avulla. Saavuttamisen kokemusta opettajat tukivat positiivisen palautteen, hyvän huomaamisen, haastavaan käytökseen puuttumisen sekä muiden ryhmän käytänteiden, kuten eriyttämisen avulla. Yleisesti haastatteluissa mainittiin samanlaisia teemoja, mutta konkreettiset toteuttamistavat vaihtelivat opettajien välillä. Frekvenssejä laskiessa havaittiin, että haastatteluissa korostuivat erityisesti kaveritaitojen tukemiseen ja osallisuuteen liittyvät ilmaisut, kun taas esimerkiksi optimistisen asenteen ja hyvinvointia tukevien käytänteiden ilmaisut jäivät vähäisiksi. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa konkreettisista tavoista toteuttaa positiivista pedagogiikkaa. Aiheen tutkiminen on tärkeää, jotta voimme tukea lasten ja aikuisten hyvinvointia sekä opettaa hyvinvointitaitoja muun opetuksen ohessa.