Tapaamisoikeuden rajoittaminen : Tapaamisten poisto, valvonta ja tukeminen oikeusohjeina ja oikeuskäytännössä

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee edellytyksiä rajoittaa lapsen ja vanhemman välistä tapaamisoikeutta poistamalla tapaamiset tai rajoittamalla tapaamisia valvonnalla ja tukemisella. Tapaamisoikeuden poisto sekä tapaamisten valvonta ja tukeminen ovat merkittäviä puuttumisia lapsen ja vanhemman perhe-elämän suojaan. Tutkielmassa tarkastelen rajoitusten edellytyksiä empiirisen tutkimuksen sekä lainopin avulla oikeuskäytännön, lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden näkökulmista. Tarkoitukseni on tutkia millä edellytyksillä ja millaisissa tilanteissa tapaamisoikeuden rajoittaminen on nähty perusteltuna oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä. Lisäksi selvitän millainen raja tapaamisoikeuden poiston ja tapaamisten valvonnan välillä vallitsee. Tutkin tyyppitapaus-ajattelun avulla erilaisia faktapremissejä ja niiden vaikutusta tuomioistuimen päätöksiin kokoamassani empiirisessä aineistossa. Keskeisimmät havaintoni ovat, että tapaamisoikeus on poistettu oikeuskäytännössä lähinnä perheväkivallan, äärimmäisen epäasiallisen puheen ja käytöksen, vakavan rikoksen tai vanhemman oman vaatimuksen vuoksi. Oikeuskäytännössä lapsen vastustus on tärkeä edellytys tapaamisoikeuden poistolle. Tuomioistuin poistaa tapaamisoikeuden äärimmäisen harvoin. Tapaamisten rajoittaminen valvonnalla ja tukemisella on myös rajoittunut oikeuskäytännössä vakaviin tilanteisiin ja tapaamisoikeuden rajoituskynnys on hyvin korkea. Oikeuskäytännössä erityisen vaihteleva linja on väkivallan vaikutuksessa tapaamisoikeuteen. Suositan, että tapaamisoikeuden poistosta tulisi säätää lain tasolla.