Kerro, kerro kuvastin – Lapsen kertomuksen luotettavuus oikeudenkäynnissä

Abstract

Tutkielmassa käsitellään lapsen kertomuksen vastaanottamista ja luotettavuuden arviointia oikeudellisesta näkökulmasta. Luotettavan ja epäluotettavan kertomuksen erottamiseksi ei ole olemassa varmaa keinoa, ja lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioinnissa tilanne on vielä tavanomaista mutkikkaampi. Kyse ei ole ainoastaan toden ja epätoden kertomuksen erottamisesta, sillä lapsen kertomus voi paljastua epätodeksi esimerkiksi valehtelun, erehdyksen, kuvitelman, tulkintavirheen tai johdattelun vuoksi. Tutkimuksen kohteena ovat lapsen kertomuksen vastaanottaminen ja tämän kertomuksen luotettavuuden arvioinnin perusteet. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella oikeustilaa lapsen kuulemisen yhteydessä sekä selvittää sellaiset lapsen kertomukseen luotettavuuden arviointiperusteet, joita soveltamalla voitaisiin tehdä perusteltuja päätelmiä kertomuksen luotettavuudesta. Tutkielma on rikosprosessuaalinen, ja lisäksi siinä hyödynnetään toisena tieteenalana psykologiaa. Kyseessä on lainopillinen tutkielma, jossa metodisen pluralismin hengessä hyödynnetään yhtenä näkökulmana myös todistajanpsykologisia tutkimustuloksia. Lapsen kertomuksen luotettavuus ei ole sillä tavoin staattinen tila, että kertomukset voitaisiin jaotella luotettaviin ja epäluotettaviin: kyse on enneminkin sellaisesta liukuvasta jatkumosta, jonka eri kohtiin kertomuksen eri osat sijoittuvat. Kertomuksen luotettavuuden arviointi edellyttää aina huolellista punnintaa ja kokonaisharkintaa. Lapsen kertomuksen luotettavuuden puolesta puhuvat seuraavat seikat: Kertomus on saatu yhteistyössä oikeuspsykologiaan erikoistuneiden ammattilaisten kanssa, ja kertomuksen luotettavuudesta on hankittu erillinen asiantuntijalausunto. Kertomus on tallennettu videotallenteelle sekä suunniteltu ja toteutettu NICHD-kuulustelumenetelmää hyödyntäen. Saatua kertomusta on analysoitu lapsen tiedollisten kykyjen, kielellisen ilmaisun ja keskittymiskyvyn näkökulmasta siten, että lapsen konteksti on otettu huomioon. Kertomuksen syntymekanismeja on tarkasteltu sekä pyritty tunnistamaan johdatteluun viittaavat merkit ja lapsuudelle leimalliset virhelähteet. Kertomus läpäisee CBCA-menetelmän mukaiset totuuskriteerit sekä oikeuskäytännössä esitetyt kannanotot.