Kielikontekstin vaikutus kielen vaihtokustannukseen sanantuottotehtävissä

Abstract

Kaksikieliseen kielenkäyttöön liittyy usein tarve vaihtaa kieltä tilanteen mukaan. Kaksikielinen kielenkäyttö ei kuitenkaan ole ainoastaan kahden erillisen kielijärjestelmän käyttöä, vaan edellyttää jatkuvaa kognitiivista säätelyä ja valintaa eri kielten välillä (Green, 1998). Vaihtokustannus kuvaa tätä kielellisen kontrollin kuormitusta ja ilmenee pidempinä reaktioaikoina ja lisääntyneinä virheinä (Meuter & Allport, 1999). Myös sekoituskustannus, eli suurempi kustannus kahta kuin yhtä kieltä käyttäessä, kuvaa kielenvaihtoon liittyvää kustannusta. Jos taas kahta kieltä käyttämällä suoriutuu paremmin kuin yhdellä kielellä, on kyseessä sekoitusetu.

Tämän katsauksen tavoitteena oli selvittää, miten kielikonteksti (yksikielinen, vihjeistetty ja spontaani) vaikuttaa kielen vaihto- ja sekoituskustannukseen sanantuottotehtävissä sekä miten kielen taitotaso (L1 ja L2) vaikuttaa vaihtokustannukseen. Kielen vaihtokustannusta on tutkittu paljon vihjeistetyssä kontekstissa, mutta spontaanissa kontekstissa sitä on tutkittu vain vähän. Lisäksi aiheesta on ristiriitaista tietoa, eikä aiheesta ole aiemmin tehty katsausta.

Tämän systemaattisen katsauksen kirjallisuushaku toteutettiin PsycInfo, PubMed ja Language Behavior Abstracts -tietokannoista. Katsaukseen otettiin mukaan vain englanninkieliset vertaisarvioidut tutkimukset, jotka tarkastelivat vaihtokustannusta sanatasolla eri kielikonteksteissa. Koehenkilöt olivat terveitä kaksikielisiä aikuisia. Katsaukseen valikoitui yhteensä 11 artikkelia, joissa kaikissa vaihtokustannusta mitattiin nimeämistehtävällä.

Katsauksen tulosten perusteella kielikonteksti vaikuttaa vaihtokustannukseen. Katsauksessa havaittiin vaihtokustannuksen olevan suurempi vihjeistetyssä kuin spontaanissa kielikontekstissa. Tulos on linjassa inhibitiohypoteesin (Green, 1998) sekä adaptiivisen kontrollin hypoteesin (Abutalebi & Green, 2013) kanssa. Lisäksi vihjeistettyyn kielikontekstiin havaittiin liittyvän sekoituskustannus, kun taas spontaaniin kielikontekstiin liittyi usein sekoitusetu. Käänteinen kielidominanssi, jossa kaksikielinen suoriutuu nopeammin heikommalla kuin vahvemmalla kielellään (Gollan & Ferreira, 2009), havaittiin erityisesti spontaanissa kielikontekstissa. Havainto saa tukea inhibitiohypoteesista. Vaihtokustannuksen symmetrisyyden osalta tulokset olivat vaihtelevia, eikä kielen taitotaso siten todennäköisesti riitä yksin selittämään vaihtokustannusten symmetrisyyttä. Vaihtokustannusten symmetria kertoo siitä, eroaako vaihtokustannus sen mukaan, mihin kieleen vaihdetaan.

Koska tulokset olivat vaihtelevia ja perustuivat sanatasoon, jatkossa vaihtokustannuksia olisi perusteltua tutkia lausetasolla ja luonnollisemmilla tutkimusasetelmilla. Tulosten yleistymisen kannalta olisi tärkeää tutkia aihetta myös muilla kielillä ja monikielisillä koehenkilöillä. Vaihtokustannusten symmetrian tulosten vaihtelevuuden vuoksi ilmiötä tulisi tutkia tarkemmin.