Omaisuuden salaaminen avioero-osituksessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää omaisuuden salaamista pesänjakajan toimittamassa avioero-osituksessa sekä sitä, milloin menettely voi johtaa rikoslain 36 luvun 1 §:ssä säädetyn petoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Tarkoituksena on myös selvittää ositettavan omaisuuden piirin määräytymistä sekä puolisoiden tiedonanto- ja ilmoitusvelvollisuutta ja arvioida pesänjakajan roolia omaisuuden selvittämisessä. Tutkielma osoittaa, että nykyinen lainsäädäntö jättää osituksen puolisoiden oma-aloitteisen ilmoitusvelvollisuuden varaan. Tämä mahdollistaa omaisuuden salaamisen osituksessa ja vaarantaa osituksen oikeudenmukaisen toteutumisen. Lisäksi pesänjakajan toimivalta ja käytettävissä olevat tiedonsaantioikeudet ovat rajallisia, mikä voi heikentää puolittamisperiaatteen toteutumista. Rikosoikeuden näkökulmasta omaisuuden salaaminen voi olla rangaistavaa silloin, kun on kyse aktiivisesta erehdyttämisestä ja menettely vaikuttaa osituksen lopputulokseen. Sen sijaan pelkkä toisen erehdyksen hyväksi käyttäminen jää rikosvastuun rajalle, koska avioliittolaista puuttuu nimenomainen ilmoitusvelvollisuutta koskeva säännös ja laillisuusperiaate rajoittaa tulkintaa epäselvissä tilanteissa. Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että osituksen oikeusvarmuutta voidaan parantaa täsmentämällä puolisoiden ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sääntelyä ja vahvistamalla pesänjakajan tiedonsaantioikeutta.