Thatcherismin ristiriitainen viehätys

Abstract

<p> Britannian pitk&auml;aikaisen p&auml;&auml;ministerin Margaret Thatcherin perint&ouml; her&auml;si henkiin kev&auml;&auml;ll&auml; 2013 Thatcherin hautajaisten yhteydess&auml;. Tapahtuma jakoi ihmiset samaan tapaan kuin h&auml;nen edustamansa ideologia. Winston Churchillin valtiollisia hautajaisia muistuttanut kulkue sai osakseen niin harrasta ihailua kuin avointa halveksuntaakin. Internetiss&auml; levisi latauskampanja, jonka ansiosta <em>Ihmemaa</em> <em>Oz</em> -elokuvan laulu &rsquo;Ding Dong! The Witch Is Dead!&rsquo; nousi BBC:n singlelistan kakkoseksi.</p> <p> P&auml;invastoin kuin Britanniassa, Suomessa Thatcherin ja thatcherismin ihailu on viime aikoina ollut mediakeskusteluissa melko yksipuolista. T&auml;ss&auml; ihailussa on yhdistynyt anglofilia, uusoikeistolainen liberalismi sek&auml; historiallisen et&auml;isyyden mahdollistama lumous. Thatcherismi n&auml;ytt&auml;ytyy ensisijaisesti pragmaattisen konservatismin ja siit&auml; johtuvan romanttisen vapauden mallina.</p> <p> Vaikka yksi keskeinen selitt&auml;j&auml; thatcherismin julkiselle ihailulle on talouden uusliberalismi, on t&auml;rke&auml;&auml; pohtia ilmi&ouml;n syit&auml; my&ouml;s muista n&auml;k&ouml;kulmista. Thatcherismi oli poikkeuksellinen ja ristiriitainen sekoitus uutta ja vanhaa, konservatiivisuutta ja radikalismia, viktoriaanista itsekuria ja kulutusjuhlan ylistyst&auml;. Thatcherin valtakausi k&auml;sitti lis&auml;ksi poikkeuksellisen epookin l&auml;nsimaiden historiassa.</p> <p> H&auml;nen p&auml;&auml;ministeriytens&auml; loppu osui yksiin kylm&auml;n sodan p&auml;&auml;t&ouml;ksen kanssa. 1980-luvulla talouden liberalisoinnin lis&auml;ksi globalisaatio, sukupuoliroolien h&ouml;llentyminen ja digitaalis-teknologinen mediavallankumous mahdollistivat populaarikulttuurin ja kulutuksen valtaisan kasvun l&auml;nsimaissa. Juppikulttuuri muodostui aikakauden kliseiseksi symboliksi.</p> <p> Populaarikulttuurilla oli tuolloin ja on edelleen t&auml;rke&auml; rooli brittil&auml;isen kulttuurin levi&auml;misen ja omaksumisen kanavana. Brittil&auml;iset televisiosarjat ja varsinkin popmusiikki ovat olleet my&ouml;s suomalaisten keskeinen kanava k&auml;sityksillemme saarivaltakunnan yhteiskunnasta ja sen poliittisista ja kulttuurisista trendeist&auml;. BBC draama- ja osin komediasarjoineenkin miellet&auml;&auml;n laatuviihteeksi, joka erottuu muusta h&ouml;mp&auml;st&auml; edukseen. Brittipop edustaa vastaavaa musiikissa. Brittil&auml;isi&auml; jalkapalloseuroja kannatetaan, huippupoliitikkoja my&ouml;ten, meill&auml;kin laajalti. Britanniassa populaarikulttuurin virtauksilla on kuitenkin paikallisuuden ohella my&ouml;s poliittisia ulottuvuuksia, jotka ovat usein ambivalentimpia kuin aluksi n&auml;ytt&auml;isi.</p> <p> Thatcherin henkil&ouml; ja ajatusmaailma olivat mahdollisimman kaukana 1980-luvulla alkaneesta vapaamielisest&auml; media- ja kulutuskulttuurista. Pula- ja sota-ajan el&auml;neen&auml; metodistisaarnaajan lapsena h&auml;neen iskostunut s&auml;&auml;st&auml;v&auml;isyyden ja itsekurin eetos on t&auml;ysin vastoin t&auml;m&auml;n p&auml;iv&auml;n kulutusideologiaa. Thatcherismin tietty populistinen vieh&auml;tys johtuneekin osittain t&auml;st&auml;: miten samanaikaisesti sy&ouml;d&auml; kakku ja s&auml;&auml;st&auml;&auml; se. Thatcherin aika synnyttikin runsaasti populaarikulttuuria, jossa patriotismi ja konservatiivisuus n&auml;ytt&auml;ytyiv&auml;t usein hyvin ristiriitaisella tavalla. Valkoista juppisoulia esitt&auml;nyt ja Savile Row&rsquo;n pukuihin sonnustautunut yhtye saattoi olla intohimoinen thatcherismin vastustaja samalla, kun vuokrakasarmilla asuva ty&ouml;v&auml;enluokkainen nuorukainen oli sisustanut huoneensa Thatcherin fanikuvilla ja Britannian lipuilla.</p> <p> 1980-luvun, thatcherismin kultakauden, voi n&auml;hd&auml; siksi hyvin ristiriitaisena vuosikymmenen&auml;. Se oli joko taloudellis-teknologisen kehityksen aamunkoitto tai &rsquo;kauhea vuosikymmen&rsquo;, jonka poliittinen vastakkainasettelu, uusliberalistisen talouspolitiikan synnytt&auml;m&auml; ty&ouml;tt&ouml;myys ja kurjistuminen sek&auml; aggressiivinen individualismi kylviv&auml;t siemenet nykyp&auml;iv&auml;n ongelmille.</p> <p> Thatcherin hahmo on nyt brittil&auml;inen br&auml;ndi Beatlesin, pubin, Union Jackin ja jalkapallon rinnalla. Yhdess&auml; symbolit v&auml;litt&auml;v&auml;t mielikuvaa, jossa englantilaisuus n&auml;ytt&auml;ytyy pelk&auml;st&auml;&auml;n konservatiivisuuden, kaupallisuuden, nostalgisen kansallistunteen ja perinteiden kautta. Thatcherismiss&auml; yhdistyiv&auml;t n&auml;m&auml; kaikki, ja vaikka se oli ensisijaisesti poliittinen ja taloudellinen ideologia, joka pyrki reagoimaan aikansa ongelmiin, sen merkitys on my&ouml;s kultturinen ja erityisesti populaarikulttuurinen &ndash; siin&auml; yksi syy thatcherismin nykyiselle vieh&auml;tykselle.</p> <p> Siksi pit&auml;&auml; pohtia, mit&auml; tarpeita thacherismi t&auml;ytt&auml;&auml; t&auml;m&auml;n p&auml;iv&auml;n suomalaisessa todellisuudessa. Kasarinostalgialla, kylm&auml;n sodan p&auml;&auml;ttymisen muistoilla ja brittil&auml;isen populaarikulttuurin suosiolla on kaikilla varmasti t&auml;rke&auml; rooli. Toinen kysymys on, onko yli 30 vuotta sitten ajan aatteellis-pragmaattisista tarpeista syntynyt ideologia uskottava malli suomalaisen yhteiskunnan ongelmia ratkaistaessa.</p> <p> Kari Kallioniemi ja Rami M&auml;hk&auml; ovat kulttuurihistorian tutkijoita Koneen S&auml;&auml;ti&ouml;n rahoittamassa <em>Thatcherism, Popular Culture and the 1980s</em>-tutkimushankkeessa.</p> <p> &nbsp;</p>