Suomen merenkulku huoltovarmuusnäkökulmasta: piirteet, uhat ja varautuminen

Abstract

Suomen ulkomaankaupasta yli 90 % kulkee meriteitse ja merikuljetukset ovatkin tärkein ulkomaankaupan kuljetusmuoto Suomelle. Merenkulku on tiiviisti yhteydessä myös huoltovarmuuden toteutumisessa. Merenkulkua ja siten myös huoltovarmuuden toteutumista voi uhata esimerkiksi muuttuva turvallisuusympäristö, Itämeren ilmastolliset tekijät sekä merenkulun rakenteelliset tekijät. Merenkulun merkittävyyden vuoksi uhkakuvat on tiedostettava ja niihin on osattava varautua. Tämä parantaa myös huoltovarmuutta normaali- ja poikkeusoloissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen tavoin Suomen merikuljetusten piirteiden merkitystä huoltovarmuudelle, merikuljetusten piirteiden aiheuttamia uhkia huoltovarmuudelle sekä varautumiskeinoja uhkien varalle. Tutkielmassa kuvataan merenkulun merkitystä Suomelle sekä keskeiset satamat ja merireitit. Lisäksi työssä tarkastellaan ja analysoidaan huoltovarmuutta ja sen merkitystä sekä huoltovarmuuteen liittyvää kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä. Tarkasteltavat merenkulun piirteet on jaettu neljään osaan: yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen, ilmastolliseen ja maantieteelliseen, geopoliittiseen sekä merenkulun rakenteeseen. Tulosten perusteella merenkulun uhkiin on mahdollista varautua monipuolisin keinoin. Kaikki merenkulun piirteet eivät myöskään aiheuta välitöntä uhkaa huoltovarmuudelle. Esimerkiksi talvimerenkulku tai saaristoisuus lisäävät lähinnä merenkulun haastavuutta ja onnettomuusriskiä. Erityisesti ulkomaisen tonniston suuri osuus, hybridiuhat ja satamien erikoistuminen voivat heikentää Suomen huoltovarmuutta poikkeusoloissa. Normaalioloissa etenkin viranomaisten lainsäädännön rajalliset toimintavalmiudet voivat heikentää hybridiuhkiin varautumisen mahdollisuutta. Huoltovarmuuden vahvistaminen edellyttää tutkimuksen tulosten mukaan lainsäädännön kehittämistä, viranomaistyön selkeyttämistä sekä ennakoivaa varautumista. Lisäksi merenkulun osaaminen ja koulutuksen turvaaminen, varmuusvarastointi sekä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö ovat tärkeässä osassa merellisen huoltovarmuuden kehittämisessä. Tutkimuksen perusteella Suomi on melko hyvin varautunut merikuljetusten häiriöihin, mutta merikuljetusten suuren riippuvuuden vuoksi äärimmäisissä skenaarioissa, kuten Itämeren pitkäaikaisessa sulkeutumisessa, huoltovarmuus olisi uhattuna. Suomalaisen tonniston riittävyys poikkeusoloissa eri lastilajeissa sekä lainsäädännön toimivuus normaalioloissa hybridiuhkien torjunnassa ovat mahdollisia tutkimuksessa nousseita uhkakuvia ja jatkotutkimuksen aiheita.