“Kauneutta, jota ei aina muista huomata" : Osallistujien kokemuksia avoimesta käsityöpajasta - kulttuuriperintökasvatuksen ja yhteisöllisyyden edistäjänä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri ikäisten osallistujien kokemuksia avoimesta ja monimateriaalisesta käsityöpajasta. Tarkemmin haluttiin tutkia yhteisöllisen käsityön mahdollisuuksia edistää kulttuuriperintökasvatusta ja osallistujien yhteisöllisyyden kokemusta. Kulttuuriperintökasvatus -ilmiötä tarkastellaan kulttuurisen todellisuuden kokonaisuudessa, jossa kulttuuriperintötietoisuuden ja yhteisöllisyyden edistämisen merkitys on selkeä. Tutkimus on ajankohtaisesti merkittävä, sillä Euroopan Unioni on nimennyt vuoden 2018 Kulttuuriperintövuodeksi. Tutkimus on tärkeä myös siksi, että yhteisöllistä käsityötä ei olla vielä aikaisemmin tutkittu kulttuuriperintötietoisuuden edistämisen näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka tukeutuu hermeneuttis-fenomenologiseen ymmärtämisen metodiin. Teoreettinen tausta rakentuu käsitteiden yhteisöllinen käsityö, kulttuuriperintökasvatus, kokemuksen tutkimus sekä Living with Cultural Heritage -hanke pohjalta. Tämä tapaustutkimus toteutettiin kaikenikäisille avoimessa ja kertaluonteisessa yhteisöllisessä Ikkuna aarteisiin -käsityöpajassa Vanhan Rauman sydämessä, kotimuseo Marelassa. Aineistonkeruu toteutettiin monimenetelmäisesti käyttäen osallistuvaa havainnointia ja sähköistä kyselylomaketta. Laadullinen tutkimusaineisto koostuu 18 kyselyvastauksesta, 4 tunnin havaintomateriaalista (12 sivua) sekä tutkijoiden projektipäiväkirjoista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisella sisällönanalyysillä.

Käsityö on kulttuuriperintöä ja myös keino sen välittämiseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tavoitteellisesti toteutettu avoin käsityöpaja soveltuu kulttuuriperintökasvatuksen ja yhteisöllisyyden edistämiseen yksilöä rohkaisevasti ja innostavasti. Käsityöpajan ainutlaatuisuus kulttuuriperintötietoisuuden edistäjänä perustuu sen yhteisölliseen luonteeseen, monimateriaalisuuteen, toiminnallisuuteen ja konkreettiseen tekemiseen, moniaistisuuteen, mielekkääseen miljööseen ja kiireettömään ilmapiiriin, kohtaamiseen yli sukupolvien ja sukupuolirajojen sekä vastuun jakamiseen yhteisellä käsityöllisellä tavoitteella. Näillä yhteisöllisen käsityön ainutlaatuisilla keinoilla voidaan aktivoida eri ikäisten tietoisuutta kulttuurisesta perinnöstä sekä osallistaa heitä sen vaalimiseen. Tutkimuksen työpajan osallistujan sanoin; “tällaista aarretta ei saa kaupasta”.