Työrauha alkuopetuksessa- opettajien menetelmiä ja keinoja

Abstract

Työrauha on olennainen edellytys oppimiselle ja opetuksen sujuvalle toteutumiselle. Viime vuosina oppituntien levottomuuden on kuitenkin havaittu lisääntyneen, mikä on nostanut työrauhan ylläpitämisen yhä merkittävämmäksi pedagogiseksi haasteeksi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena alkuopetuksen opettajat käsittävät työrauhan, mitkä tekijät heidän mukaansa vaikuttavat sen toteutumiseen sekä millaisia keinoja he hyödyntävät työrauhan edistämisessä ja ylläpitämisessä koulupäivän aikana.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelun ja luokkahuonehavainnoinnin avulla ja sitä analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Ryhmähaastatteluun osallistui neljä alkuopetuksen opettajaa ja heidän luokkiaan havainnoitiin yhden koulupäivän ajan eli 16 oppituntia yhteensä.

Tulosten mukaan työrauha näyttäytyy alkuopetuksen opettajien käsityksissä muuttuvana ja oppimistilanteisiin sidoksissa olevana ilmiönä, ei ainoastaan staattisena hiljaisuutena. Työrauhaan vaikuttavat useat toisiinsa kietoutuvat pedagogiset, rakenteelliset, ympäristölliset ja psykososiaaliset tekijät. Ennakoitavat päivärutiinit, selkä ohjeistus ja oppituntien ajoitus tukivat työrauhaa, kun taas pitkät oppitunnit, siirtymätilanteet ja arjen rakenteen poikkeamat heikensivät sitä. Opettajat hyödynsivät työrauhan ylläpitämisessä monipuolisia ja tilanteeseen mukautuvia keinoja, kuten äänenkäyttöä, kannustavaa palautetta, oppilaiden osallistamista, fyysistä läsnäoloa ja oppimisympäristöjen järjestelyä. Tulokset korostavat, että työrauhan ylläpitäminen edellyttää opettajalta jatkuvaa ennakointia, joustavuutta ja pedagogista harkintaa.