Innostaako koulujen lukudiplomitoiminta yhä moninaisempia oppilaita tutustumaan kirjallisuuteen ja lisäämään kaikkien oppilaiden lukemista?

Opettajien oma lukijuus, oppilaille tarjottava kirjallisuus ja lukemiseen liittyvät pedagogiset ratkaisut ovat lukemaan innostamisen kannalta tärkeitä (Cunningham 2004; Cremin et al. 2014; Juntunen & Kivijärvi 2019; Kyckling et al. 2019). Hyvistä aikeistaan huolimatta opettajat saattavat tehdä ratkaisuja, jotka kasvattavat lukemisen eriytymistä oppilaiden välillä ja motivoivat erityisesti jo valmiiksi sitoutuneita ja taitavia lukijoita (Allington & Gabriel 2012). Opettajien tarjoamia perinteisiä lukemaan innostamisen ja lukemisen lisäämisen keinoja tuleekin tarkastella kriittisesti ja pohtia niiden merkitystä lukemaan innostamisessa ja lukutaidon kehittymisessä yhä moninaisempien oppilaiden näkökulmia tavoitellen. Puheenvuorossa tarkastelemme lukudiplomin käyttöä. Se on laajasti opettajien käytössä oppilaiden lukemisen lisäämisen välineenä sekä vapaa-ajan lukemisen kannustimena (Grünthal et al. 2019; Kaakkunen 2014).