”Elokapinaa ei ole. On vain joukko ihmisiä.” : Elokapinan poliittinen logiikka vasemmistopopulismin näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia sitä, millainen on ilmasto- ja ympäristöliike Elokapinan poliittinen logiikka, miten se muotoutuu ja mitä vasemmistopopulismin piirteitä siinä on. Yleisempänä mielenkiinnonkohteena on ollut, voivatko ekologiset ja demokraattiset hankkeet rakentua populistisesti. Uhkaako populismi välttämättä demokratiaa, vai voidaanko populismin keinoin myös pyrkiä edistämään demokratiaa?

Elokapinan poliittista logiikkaa analysoitiin Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen jälkiperustahakuisen diskurssiteorian sekä Mouffen teoretisoiman vasemmistopopulismin näkökulmasta. Jälkiperustahakuisen diskurssianalyysin avulla analysoitiin Elokapinan tuottamia tekstuaalisia materiaaleja ja liikkeen This is not a drill -käsikirjaa. Huomiota kiinnitettiin Elokapinan merkityksenantoihin, kiinnekohtiin, vastakkainasetteluihin sekä diskursiivisen materiaalisuuden haastamiseen. Lopulta Elokapinan poliittista logiikkaa verrattiin vasemmistopopulismista luotuun ideaalityyppiin.

Analyysissä havaittiin, että Elokapina pyrkii luomaan mahdollisimman inklusiivisen kansan. Kansan merkitys muodostuu ekologisista ja sosiaalisista vaatimuksista, joihin järjestelmä ei ole onnistunut vastaamaan. Kamppailuja nivoo yhteen ilmastokriisi sekä vaatimukset ilmastohätätilan julistamisesta, demokratian laajentamisesta ja ekososiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kollektiivinen identiteetti muodostuu myös suhteessa yhteiseen vastustajaan, eliittiin, joka ei ole onnistunut tehtävässään. Eliitti on kuitenkin legitiimi vastustaja eikä vihollinen, joka tulee tuhota.

Mielenosoitusten, kansalaistottelemattomuuden, performanssien ja taiteen muodoissa Elokapina tuo kaduille vastakkainasettelun ja ilmastohätätilan, jotka mobilisoivat affekteja ja haastavat vakiintuneita käsityksiä ilmastonmuutoksesta, julkisesta tilasta ja poliittisesta vaikuttamisesta. Koska Elokapinalla ei ole kuitenkaan esittää omaa vaihtoehtoa, sillä on merkittävämpi rooli järjestelmän kritisoimisessa kuin sen haastamisessa. Analyyttisellä tasolla Elokapina noudattaa pitkälti vasemmistopopulistista logiikkaa, vaikkei se itse nimityksen kanssa identifioidukaan.

Elokapinan esimerkki osoittaa, että populismi ymmärrettynä poliittisena logiikkana voi ottaa hyvinkin erilaisia sisältöjä. Populistinen hanke voidaan Elokapinan tapaan rakentaa myös ekologisten vaatimusten ja ilmastokriisin ympärille. Merkittävää on, mitkä asiat toimivat diskurssissa kiinnekohtina ja minkälaisten ihanteiden ympärille kamppailu ja jakolinjat luodaan.