Pilottitutkimus puheterapeuttiopiskelijoiden reflektiotaitojen muuttumisesta kliinisen harjoittelujakson aikana
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset16
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Reflektiotaidot tarkoittavat yksilön kykyä tarkastella tietoisesti omaa toimintaa, ajatuksia ja tunteita. Reflektiotaidot nähdään tärkeinä valmistuville puheterapeuteille, koska ne ovat osa puheterapeuttien ammatti-identiteetin ja kliinisten taitojen kehitystä. Puheterapeuttien koulutusohjelmat sisältävätkin opetusmenetelmiä, jotka tukevat reflektiotaitojen kehittymistä. Kliiniset harjoittelujaksot voivat olla tärkeässä roolissa näiden taitojen kehityksessä, jos ne sisältävät kyseisiä opetusmenetelmiä.
Tämän pilottitutkimuksen tavoitteena oli tarkastella puheterapeuttiopiskelijoiden reflektiotaitojen muuttumista kliinisen harjoittelujakson aikana. Tarkemmin haluttiin selvittää opiskelijan reflektiotaitojen itsearvion ja kirjallisten reflektiotaitojen muutosta sekä niiden yhteyttä toisiinsa. Kyseisen jakson oppimistavoitteet nojaavat Suomessa käytössä oleviin valmistuvan puheterapeutin osaamistavoitteisiin. Osaamistavoitteet ovat yhteydessä reflektiotaitoihin siten, että hyvät reflektiotaidot voivat kehittää useita valmistuvalle puheterapeutille tärkeitä taitoja.
Tutkimuksen tutkittavat koostuivat Turun yliopiston 3. vuosikurssin puheterapeuttiopiskelijoista, jotka suorittivat toista kliinistä harjoittelujaksoaan. Tutkimuksen aineisto (N = 14) kerättiin REDCap-kyselyllä, joka sisälsi Self-reflection and Insight Scale (SRIS) -itsearviointimittarin sekä kirjallisen reflektiotehtävän. Kirjalliset reflektiot arvioitiin tutkimuksen tekijöiden toimesta hyödyntäen viiden faktorin malliin eli CWRef-malliin pohjautuvaa suomennettua taulukkoa.
Aineiston analysointi suoritettiin epäparametrisin testein. SRIS-mittarin ja kirjallisen reflektiotehtävän yhteispistemäärille suoritettiin Friedmanin testi. SRIS-mittarin yhteispistemääristä saatiin tilastollisesti merkitseviä tuloksia, joten jatkovertailut suoritettiin Wilcoxonin testillä. Lopuksi SRIS-mittarin ja kirjallisten reflektioiden yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimella.
Tutkimuksen tulosten mukaan puheterapeuttiopiskelijoiden reflektiotaidoissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta kliinisen harjoittelujakson aikana. Ainoastaan SRIS-mittarin tuloksissa havaittiin tietyllä aikavälillä merkitsevää muutosta, mutta tämä ei antanut tarpeeksi perusteluja sille, että puheterapeuttiopiskelijoiden reflektiotaitojen voitaisiin todeta muuttuneen. Lisäksi reflektiotaitojen itsearvion ja kirjallisten reflektiotaitojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota.
Tämän tutkimus on tietynlainen pilottitutkimus, koska se on ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa tarkastellaan puheterapeuttiopiskelijoiden reflektiotaitojen muutosta kliinisen harjoittelujakson aikana. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään reflektiotaitojen arviointimenetelmiä, joita ei ole aikaisemmin hyödynnetty puheterapeuttiopiskelijoilla. Tutkimuksella on siis uutuusarvoa ja se antaa oleellista tietoa jatkotutkimuksen kannalta.