Suun Capnocytophaga -lajit ja niiden beetalaktamaasin tuottokyky
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset196
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä tutkielma koostuu erillisestä kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Opinnäytetyössä perehdytään Capnocytophagan bakteerilajiperheeseen, β-laktamaasiin ja mikrobilääkeresistenssiyteen. Kirjallisuuskatsauksessa Capnocytophaga pyritään käymään perusteellisesti läpi tuoden samalla myös kliinistä näkökulmaa sekä farmako-logista oppia mukaan tarkasteluun. Suuria kokonaisuuksia kootaan osin taulukkomuotoon tilanteen hahmottamisen ja kokonaiskuvan muodostamisen helpottamiseksi.
Tutkimusosuudessa oli tarkoituksena kartoittaa raskau-denaikaisten fysiologisten muutosten vaikutusta suuontelon Capnocytophaga-lajien määriin ja β-laktamaasia tuottavien isolaattien yleisyyteen. β-laktamaasi on tiettyjen bakteerilajien tuottama entsyymi, joka pilkkoo mm. penisiilliinin ja kefalosporiinien sisältämän proteiinirakenteen, beetalaktaamirenkaan, jolloin ko. mikrobilääke muuttuu tehottomaksi.
Kolmeltakymmeneltä raskaana olevalta naiselta viidellä eri tutkimuskäyntikerralla kerätyistä sylki- ja plakkinäytteistä aiemmin eristettyjä ja säilöttyjä Capnocytophaga-isolaatteja valikoitiin tähän tutkimukseen. Capnocytophaga-isolaateista (n=691) tehtiin ensin puhdasviljelmät, jonka jälkeen nitrosefiinikiekkotestimenetelmän avulla testattiin niiden β-laktamaasin tuottokykyä ja yleisyyttä.
Tutkimuksemme mukaan Capnocytophagojen tuottamaa β-laktamaasia esiintyy laajalti eri yksilöillä ja eri isolaattien välillä on suurta vaihtelua. Raskauden eri vaiheilla ei ha-vaittu merkittävää eroa valittujen isolaattien β-laktamaasin tuotantoon, vaan tämä jakautui raskauden eri vaiheiden kesken verrattain tasaisesti.
Suun mikrobiston beetalaktamaasituottokyvyn kartoitus sekä mikrobilääkeherkkyysmääritykset ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa, sillä mikrobilääkeresistenssiysongel-man ennustetaan tulevaisuudessa pahenevan entisestään.