Aikuisen kiintymyssuhteen laadun yhteys työuupumukseen

Abstract

Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan joka kymmenes suomalainen on todennäköisesti uupunut ja joka neljännellä suomalaisella on vähintään kohonnut riski työuupumukseen. Tiedetään, että kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa sisäisiin prosesseihin ja työskentelymalleihin, joilla on yhteys kuormittumiseen, palautumiseen ja tuen hakemiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko aikuisen kiintymyssuhteen laatu yhteydessä työuupumusoireiluun. Lisäksi tarkasteltiin psykologisen turvallisuuden ja stressin kokemusten roolia mahdollisina välittävinä tekijöinä. Työuupumuksen eri taustamekanismien ymmärrys voi auttaa kehittämään uusia keinoja tukea yksilöitä ja työyhteisöjä voimaan paremmin. Tutkimus on poikittaistutkimus, jossa aineisto kerättiin kertaluonteisesti itsearviointikyselyllä, joka sisälsi mittarit kiintymyssuhteen laadusta (Experiences in Close Relationships – Revised), työuupumusoireiden tasosta (Burnout Assessment Tool-12), stressin kokemuksista (Perceived Stress Scale -10) ja psykologisen turvallisuuden kokemuksista (Amy Adams, 2019). Aineisto kerättiin mukavuusotantana hyödyntäen sosiaalista mediaa, sähköpostilistoja ja uutiskirjeitä. Kyselyyn vastasi yhteensä 158 henkilöä, joista 82 % oli naisia ja joista 64 %:lla oli ylempi korkeakoulututkinto. Kiintymyssuhteen laatua tarkasteltiin sekä kategorisesti turvallisuuden/turvattomuuden näkökulmasta että dimensionaalisesti hyödyntäen kiintymyksen ahdistuneisuuden ja välttämisen ulottuvuuksia. Turvaton kiintymys sekä kiintymyksen korkeampi ahdistuneisuus ja välttäminen olivat yhteydessä korkeampaan työuupumusoireiden tasoon. Myös ahdistuneisuuden ja välttämisen välinen interaktio oli tilastollisesti merkitsevä. Mediaatioanalyysit osoittivat, että kiintymyssuhteen laadun vaikutukset työuupumukseen välittyivät osin koetun stressin ja psykologisen turvallisuuden kautta. Suora vaikutus työuupumukseen säilyi merkitsevänä kiintymyksen ahdistuneisuuden osalta, välttämisen suoran yhteyden ollen tilastollisesti lähes merkitsevä. Tulokset antavat viitteitä, että kiintymyssuhteeseen liittyvät piirteet voivat olla vaikuttava tekijä työhyvinvoinnin taustalla. Ne kytkeytyvät sekä yksilön stressikokemuksiin että siihen, miten turvalliseksi työyhteisö koetaan. Ideaalitilanteessa organisaatiot pystyisivät hyödyntämään lisääntyvää tietoa erilaisista työuupumuksen riskitekijöistä kehittääkseen monimuotoisia tukikäytäntöjä ja turvallisempaa organisaatiokulttuuria ja yksilöt pystyisivät tiedon valossa kasvattamaan itseymmärrystä, joka tukee hyvinvointia kaikilla elämän alueilla, myös työyhteisössä.