Tavallisten velkojen vähimmäiskertymä : Velallisen omistusasunto ja vakuudettomien velkojien asema yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Abstract

Tavallisten velkojen vähimmäiskertymällä on yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevassa maksukyvyttömyysmenettelyssä merkittävä vaikutus vakuudettomien, eli tavallisten velkojien asemaan silloin, kun velallisella on omistusasunto. Tavallisten velkojen vähimmäiskertymä näyttäytyy jo käsitteenä melko vaikeaselkoisena, eikä sen varsinainen sisältö ja vaikuttavuus välttämättä avaudu pelkästään sitä koskevan lain säännökseen perehtymällä. Tavallisten velkojen vähimmäiskertymän tarkoituksen ja merkityksen selvittämiseksi on tunnistettava sitä koskeva sääntelykokonaisuus, jonka sisäistämiseksi on välttämätöntä saada tietoa lainvalmisteluasiakirjoista sekä oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa lausutuista kannanotoista. Tutkielman tavoitteena on kuvata niitä tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrittämiseksi tarpeellisia osatekijöitä, jotka sitä koskevan laskelman tekemiseksi on otettava huomioon. Tutkielman tarkoitus ei kuitenkaan tyhjene vähimmäiskertymälaskelman määrittämiseen tähtäävien keinojen tunnistamiseen ja kuvaamiseen, vaan tarkoituksena on ennen muuta esittää perusteltuja tulkintakannanottoja ja -suosituksia siitä, miten monin kohdin tulkinnanvarainen ja jopa ristiriitainen sääntelykokonaisuus voisi mahdollisimman pitkälle toteuttaa lainsäädännön tavoitteita sekä edistää velallisten ja velkojien yhdenvertaista kohtelua. Tutkielman varsinainen pääaihe huomioon ottaen on katsottu perustelluksi käsitellä samassa myös pääpiirtein tavallisten velkojen keskinäistä asemaa. Tutkielman pääasiallinen metodi on lainoppi, pyrkien todetusti tulkitsemaan voimassa olevaa oikeutta sekä tarjoamaan kannanottoja ja suosituksia sen tulkitsemiseksi, sekä systematisoimaan tutkimusaihetta ympäröivän oikeudellisen aineksen eheäksi ja tiiviiksi kokonaisuudeksi. Tutkielmassa tehdään myös voimassa olevan oikeuden kehittämiseen tähtääviä ehdotuksia de lege ferenda. Sekä tulkintatehtävän että kehitysehdotusten taustavaikuttimena on osittain myös kirjoittajan omaan käytännön kokemukseen perustuvat taustatiedot. Keskeisinä tutkimustuloksina on päädytty toteamaan tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrittämistä ja velkojen järjestelemiseksi välttämättömän maksuohjelman kestoa koskevien säännösten keskinäinen ristiriitaisuus, mikä vaikeuttaa niiden yhteensovittamista. Lisäksi keskeisenä havaintona on, että velallisen omistusasunto saattaa joissain tilanteissa johtaa samankaltaisissa asemissa olevien velallisten epäyhdenvertaiseen kohteluun. Tutkielmassa tehdään myös konkreettisia ehdotuksia näiden epäkohtien poistamiseksi. Niin ikään sivutaan velan vanhentumista koskevasta sääntelystä johtuvia ongelmia suhteessa velkojien tasapuoliseen kohteluun velkajärjestelyssä.