Lahjakkaiden oppilaiden tukeminen kemian opetuksessa

Abstract

Lahjakkuus on yksilön synnynnäistä, poikkeuksellisen hyvää kyvykkyyttä. Lahjakkuuden määrittelemiseksi on kehitetty erilaisia malleja, joista osassa lahjakkuus määritellään alakohtaiseksi. Opettajien keskuudessa ja laajemminkin julkisessa keskustelussa lahjakkuuteen liitetään virheellisiä käsityksiä, jotka voivat olla lahjakkaille oppilaille haitallisia. Opettajat myös tunnistavat heikon osaamisensa lahjakkuuden käsitteestä. Tästä syystä opettajilla tulisi tarjota tietoa lahjakkuudesta ja sen huomioimisesta opetuksessa. Lahjakkuutta käsitellään tällä hetkellä voimassa olevissa opetussuunnitelman perusteissa hyvin vähän. Kemiaan tai muihin matemaattis-luonnontieteellisiin oppiaineisiin liittyviä lahjakkuutta käsitteleviä mainintoja ei ole lainkaan. Tämä yhdistettynä siihen, että opettajat kokevat oman osaamisensa lahjakkuudesta heikoksi on lahjakkaiden opetuksen kannalta huolestuttavaa. Eriyttäminen tasoryhmittäin on tapa kehittää lahjakkaiden osaamista ja motivaatiota kemian opiskeluun. Tasoryhmät mahdollistavat tehtävien riittävän haastavuuden ja tarvittaessa etenemisen nopeammalla tahdilla. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa eriyttämistä kannustetaan käyttämään etenkin tutkimuksellisissa tehtävissä yksilöllisen kehittymisen mahdollistamiseksi. Tutkimuksellisuus on myös kemian opettajien mielestä sujuva tapa eriyttää opetusta ylöspäin. Lahjakkaiden työskentely ryhmässä, jossa on vain taitotasoltaan kyvykkäimpiä oppilaita, saattaa johtaa heidän akateemisen minäpystyvyytensä heikkenemiseen. Tästä syystä voi olla tarpeen ryhmätyöskentelyssä tai luokkajaossa muodostaa jaot niin, että lahjakas oppilas työskentelee taitotasoltaan heterogeenisessa ryhmässä. Lahjakkaiden opetuksessa valinnat tulee tehdä sen mukaan, mitä taitoja lahjakkaan halutaan oppivan ja toisaalta myös huomioida lahjakkaan yksilölliset tarpeet.