Kasvosalienssin yksilölliset erot ja yhteydet prososiaaliseen käyttäytymiseen 4-vuotiailla lapsilla

Abstract

Ihmisellä katseen ohjautumisen ja saatavan tiedon valikoinnin hämmästyttävä nopeus mahdollistavat näönvaraisen maailman nopean purkamisen käsiteltävissä olevaksi tiedoksi. Tähän prosessiin vaikuttavat erilaiset piirteet näkökentässä, jotka voidaan jaotella yksinkertaisuuden perustella matalan tason, objektitason ja semanttisen tason piirteisiin. Ihmisellä semanttisten piirteiden merkitys korostuu. Kasvot ovat ihmiselle erityisen salientti eli merkittävä objekti. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että aikuisilla on yksilöllisiä salienssieroja eri semanttisten piirteiden välillä. Tiedetään myös, että kasvosalienssin eroilla on yhteyksiä sosiaaliseen käyttäytymiseen ja varhaislapsuuden kasvoihin suuntautuvan näönvaraisen tarkkaavaisuuden poikkeamilla on havaittu yhteys esimerkiksi tunnekylmiin piirteisiin. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, esiintyykö 4-vuotiaiden lasten kasvosalienssissa vakaita yksilöllisiä eroja, kun kasvot esitetään lapselle osina luonnollisia ympäristöjä esittäviä kuvia, joissa esiintyy samanaikaisesti useita kilpailevia tarkkaavaisuuden mahdollisia kohteita. Oltiin myös kiinnostuneita siitä, onko lasten kasvosalienssin mahdollisilla yksilöllisillä eroilla yhteyksiä prososiaalisen käyttäytymiseen. Lisäksi selvitettiin, ovatko prososiaalisen käyttäytymisen eri muodot, spontaani auttamiskäyttäytyminen ja altruismi, yhteydessä toisiinsa. Tutkielmassa lasten (N = 133) kasvosalienssin yksilöllisiä eroja tarkasteltiin kumulatiivisten fiksaatioaikojen osalta silmänliiketutkimuksessa, jossa he katsoivat vapaan katselun tilanteessa arkipäiväisiä asetelmia ja tilanteita esittäviä kuvia tietokoneen näytöltä. Kasvosalienssin sisäistä konsistenssia eli yhtenäisyyttä tarkasteltiin Pearsonin puolituskorrelaatioiden avulla. Puolituskorrelaation keskiarvo ja luottamusväli arvioitiin laskemalla korrelaatiot 1000 kertaa satunnaisesti puoliksi jaetun ärsykekuva-aineiston perusteella. Lasten prososiaalisen käyttäytymisen eri muotoja, spontaania auttamiskäyttäytymistä ja altruismia, tarkasteltiin auttamistilanteissa, joissa tutkimusavustaja esimerkiksi ”vahingossa” pudotti esineen, sekä resurssinjakamistehtävissä, joissa lapsi sai valita halusiko luovuttaa toiselle omista tarroistaan. Prososiaalisen käyttäytymisen eri muotojen keskinäistä yhteyttä ja kasvosalienssin yhteyttä prososiaalisen käyttäytymisen eri muotoihin testattiin Spearmanin korrelaatioilla. Oletusten mukaisesti tutkielmassa havaittiin yksilöllisiä eroja lasten kasvosalienssissa ja erot olivat yhtenäisiä verrattaessa satunnaisesti jaettuja kuvasarjoja toisiinsa (r = .7666, kh = .036, 95 % CI [.7644, .7689]). Tämä osoitti, että kasvosalienssin yksilöllisiä eroja onnistuttiin mittaamaan vakaasti. Odotusten vastaisesti kasvosalienssi ei ollut yhteydessä spontaaniin auttamiskäyttäytymiseen. Yllättävää oli, että kasvosalienssin yhteys altruismiin oli puolestaan oletusten vastaisesti negatiivinen, vaikkakin heikko. Oletusten vastaisesti spontaani auttamiskäyttäytyminen ja altruismi eivät olleet yhteydessä toisiinsa, mikä tarjoaa tukea aikaisemmalle tutkimusnäytölle sekä teoreettiselle näkemykselle siitä, että prososiaalisen käyttäytymisen eri muotojen taustalla olevat tekijät ovat erilaisia. Tutkimuksen tulokset ovat yhtenevä aikaisemmissa tutkimuksissa erilaisissa asetelmissa ja eri ikäisillä lapsilla havaittuihin yksilöllisiin eroihin kasvosalienssissa ja osoittavat, että nämä erot ilmenevät myös monimutkaisia luonnollisia ympäristöjä esittäviä kuvia katseltaessa. Muilta osin tulokset ovat esitettyjen hypoteesien kanssa ristiriidassa. Pitkittäistutkimuksen keinoin olisi keskeistä tutkia kasvosalienssin ja prososiaalisen käyttäytymisen eri muotojen yhteyksiä eri ikäpisteissä ja seurata niiden kehittymistä, sillä yhteydet voivat näyttäytyä eri kehitysvaiheissa eri tavalla. Tutkielmassa pohditaan myös vaihtoehtoisia tulkintatapoja tuloksille. Tutkielma puoltaa näkemystä siitä, että jatkotutkimuksessa prososiaalisen käyttäytymisen eri muodot tulisi pitää toisistaan erillään.