Ulkomaisten oikeushenkilöiden kirjanpitovelvollisuus – kirjanpitolain muutoksen seuraukset, erityisesti velvollisuuden laiminlyöntitilanteissa
Ladataan...
879.28 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Yksi merkittävimmistä tietolähteistä yrityksen harjoittamaan liiketoimintaan sekä sen taloudelliseen
asemaan on yrityksen kirjanpito. Kirjanpidon tuottaman tiedon rooli myös esimerkiksi
talousrikostutkinnassa on kiistaton ja on tarkoituksenmukaista, että kirjanpitovelvoitteet kohdistuvat
tasavertaisesti samassa asemassa oleviin toimijoihin. Tämä tutkielma käsittelee kirjanpitoa
ulkomaisten oikeushenkilöiden näkökulmasta. 1.4.2022 voimaan astui lakimuutos, jonka nojalla
ulkomaiset oikeushenkilöt, joilla on Suomessa kiinteä toimipaikka, sekä ulkomaiset oikeushenkilöt,
joita tosiasiallisesti johdetaan Suomesta käsin, on lisätty kirjanpitolain kirjanpitovelvollisuuden
soveltamisalaan kuuluviksi toimijoiksi. Muutoksen johdosta ulkomaisilla oikeushenkilöillä, joihin
säädös soveltuu on velvollisuus laatia juokseva kirjanpitonsa sekä tilinpäätöksensä Suomen
lainsäädännön mukaisesti. Ulkomaisiin oikeushenkilöihin kohdistuu muutoksen myötä myös
rikosoikeudellinen rangaistusuhka velvollisuuden laiminlyöntitilanteiden varalta.
Rikoslain kirjanpitorikossäädösten soveltamisalan ulottaminen ulkomaisiin toimijoihin on nimetty
yhdeksi uuden säädöksen päämotiiveista, sillä kirjanpitorikoksesta voidaan tuomita ainoastaan
sellainen taho, joka on ollut kirjanpitovelvollinen. Tutkielman pääasiallisina tutkimuskysymyksinä
toimivat siten se, milloin ulkomainen oikeushenkilö voi kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnin
seurauksena syyllistyä kirjanpitorikokseen ja se, keneen rikosvastuu kirjanpitorikoksesta voidaan
ulkomaisessa toimijassa kohdentaa. Tutkielman aihepiirin kannalta olennaista tutkielmassa on selvittää
kirjanpitovelvollisuuden, kiinteän toimipaikan, tosiasiallisen johtopaikan, liike- ja ammattitoiminnan
sekä kirjanpitorikoksen käsitteiden merkityssisältö.
Tutkielmassa käytetty tutkimusmetodi on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Tärkeimpinä
lähdeaineistoina tutkielmassa on hyödynnetty kirjanpito-, vero- ja rikosoikeudellista
oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä ja kirjanpitolautakunnan antamia lausuntoja. Tutkielma
sijoittuu kirjanpito-, vero- ja rikosoikeuden leikkauspisteeseen ja merkityksellisten käsitteiden sisältöä
tarkastellaan näiden oikeudenalojen tulkintaperiaatteiden valossa. Kirjanpitolain säädös asettaa myös
verotuksen ja kirjanpidon suhteen normaalista poikkeavaan asemaan, kun kirjanpitolakiin on
sisällytetty käsitteistöä, jonka lainsäätäjä on tarkoittanut saavan merkityssisältönsä suoraan vero oikeudesta ja verotuskäytännöstä.
Tutkielma osoittaa, että kirjanpitolain muutoksen pääasiallisena tarkoituksena on saattaa ulkomaisten
oikeushenkilöiden kirjanpitovelvoitteet tasavertaisiksi kotimaisiin oikeushenkilöihin verrattuna. Näin
ollen myös kirjanpitorikoksiin sekä vastuun kohdentamiseen liittyviin kysymyksiin saadaan
tulkintatukea aiemmasta oikeuskäytännöstä ja niiden valossa on mahdollista ennakoida, millaista
toimintaa pidetään rangaistavana. Uuden säädöksen soveltamisala herättää kuitenkin myös
kysymyksiä esimerkiksi koskien velvollisuuden sisältöä sellaisten ulkomaisten oikeushenkilöiden
osalta, jotka ovat laatineet jo oman kotivaltionsa mukaisen kirjanpidon, sekä myös vero-oikeudellisten
käsitteiden tulkinnasta kirjanpito-oikeuden kontekstissa. Säädöksen tosiasiallinen merkitys jää myös
toistaiseksi epäselväksi lukuisten soveltamisalaan säädettyjen poikkeusten johdosta.