Ulkomaisten oikeushenkilöiden kirjanpitovelvollisuus – kirjanpitolain muutoksen seuraukset, erityisesti velvollisuuden laiminlyöntitilanteissa

Abstract

Yksi merkittävimmistä tietolähteistä yrityksen harjoittamaan liiketoimintaan sekä sen taloudelliseen asemaan on yrityksen kirjanpito. Kirjanpidon tuottaman tiedon rooli myös esimerkiksi talousrikostutkinnassa on kiistaton ja on tarkoituksenmukaista, että kirjanpitovelvoitteet kohdistuvat tasavertaisesti samassa asemassa oleviin toimijoihin. Tämä tutkielma käsittelee kirjanpitoa ulkomaisten oikeushenkilöiden näkökulmasta. 1.4.2022 voimaan astui lakimuutos, jonka nojalla ulkomaiset oikeushenkilöt, joilla on Suomessa kiinteä toimipaikka, sekä ulkomaiset oikeushenkilöt, joita tosiasiallisesti johdetaan Suomesta käsin, on lisätty kirjanpitolain kirjanpitovelvollisuuden soveltamisalaan kuuluviksi toimijoiksi. Muutoksen johdosta ulkomaisilla oikeushenkilöillä, joihin säädös soveltuu on velvollisuus laatia juokseva kirjanpitonsa sekä tilinpäätöksensä Suomen lainsäädännön mukaisesti. Ulkomaisiin oikeushenkilöihin kohdistuu muutoksen myötä myös rikosoikeudellinen rangaistusuhka velvollisuuden laiminlyöntitilanteiden varalta.

Rikoslain kirjanpitorikossäädösten soveltamisalan ulottaminen ulkomaisiin toimijoihin on nimetty yhdeksi uuden säädöksen päämotiiveista, sillä kirjanpitorikoksesta voidaan tuomita ainoastaan sellainen taho, joka on ollut kirjanpitovelvollinen. Tutkielman pääasiallisina tutkimuskysymyksinä toimivat siten se, milloin ulkomainen oikeushenkilö voi kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena syyllistyä kirjanpitorikokseen ja se, keneen rikosvastuu kirjanpitorikoksesta voidaan ulkomaisessa toimijassa kohdentaa. Tutkielman aihepiirin kannalta olennaista tutkielmassa on selvittää kirjanpitovelvollisuuden, kiinteän toimipaikan, tosiasiallisen johtopaikan, liike- ja ammattitoiminnan sekä kirjanpitorikoksen käsitteiden merkityssisältö.

Tutkielmassa käytetty tutkimusmetodi on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Tärkeimpinä lähdeaineistoina tutkielmassa on hyödynnetty kirjanpito-, vero- ja rikosoikeudellista oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä ja kirjanpitolautakunnan antamia lausuntoja. Tutkielma sijoittuu kirjanpito-, vero- ja rikosoikeuden leikkauspisteeseen ja merkityksellisten käsitteiden sisältöä tarkastellaan näiden oikeudenalojen tulkintaperiaatteiden valossa. Kirjanpitolain säädös asettaa myös verotuksen ja kirjanpidon suhteen normaalista poikkeavaan asemaan, kun kirjanpitolakiin on sisällytetty käsitteistöä, jonka lainsäätäjä on tarkoittanut saavan merkityssisältönsä suoraan vero oikeudesta ja verotuskäytännöstä.

Tutkielma osoittaa, että kirjanpitolain muutoksen pääasiallisena tarkoituksena on saattaa ulkomaisten oikeushenkilöiden kirjanpitovelvoitteet tasavertaisiksi kotimaisiin oikeushenkilöihin verrattuna. Näin ollen myös kirjanpitorikoksiin sekä vastuun kohdentamiseen liittyviin kysymyksiin saadaan tulkintatukea aiemmasta oikeuskäytännöstä ja niiden valossa on mahdollista ennakoida, millaista toimintaa pidetään rangaistavana. Uuden säädöksen soveltamisala herättää kuitenkin myös kysymyksiä esimerkiksi koskien velvollisuuden sisältöä sellaisten ulkomaisten oikeushenkilöiden osalta, jotka ovat laatineet jo oman kotivaltionsa mukaisen kirjanpidon, sekä myös vero-oikeudellisten käsitteiden tulkinnasta kirjanpito-oikeuden kontekstissa. Säädöksen tosiasiallinen merkitys jää myös toistaiseksi epäselväksi lukuisten soveltamisalaan säädettyjen poikkeusten johdosta.