"Mitä emme tahdo emme tee!" : Teatteriohjaaja ja kulttuuriradikaali Kaisa Korhosen (1941-2024) tilinteko 1960-luvun nuoruudesta

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tutkin sitä, miten teatteriohjaaja ja kulttuuriradikaali Kaisa Korhonen (1941-2024) muistelee ja reflektoi keski-ikäisenä omaa nuoruuttaan osana 1960-luvun radikaalia nuorisoliikettä. Alkuperäisaineistonani toimii Korhosen muistelmateos "Uhma, vimma, kaipaus. Muistiinpanoja työstä ja elämästä" (1993), jonka tulkinnan tueksi hyödynnän myös Korhosen antamia haastatteluita vuosilta 1993 ja 2016. Tutkin sitä, miten Korhosen muistelut 1960-luvun kulttuuriradikalismista, kirkonvastaisuudesta ja poliittisesta teatterista heijastelevat koko sukupolven auktoriteettikapinaa ja muutoshalua sekä irrottautumista kristillis-isänmaallisia arvoja ylläpitäneestä porvarillisesta kulttuurista.

Perehdyn aineistoon lähihistoriaan sijoittuvan diskursiivisen sisällönanalyysin keinoin keskittyen yhteen keskeiseen merkitysten tuottajaan eli Kaisa Korhoseen. Tutkin sitä, miten Korhonen muistelmateoksessaan hahmottaa omaa elämäänsä sekä 1960-luvun radikaalina että myöhemmin 1990-luvun muistelijana. Tämä elämänkerronnallinen prosessi ilmenee analysoidussa tekstissä diskursseina, jotka ovat syntyneet vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kontekstin kanssa. Diskurssianalyysin avulla on mahdollista selvittää, miten Kaisa Korhosen identiteettikerronta rakentuu osana kuusikymmentäluvun radikaalien kulttuuria ja jaettuja merkityksiä.

Analyysini on rakentunut aineistosta löydettävien neljän eri diskurssin ympärille, jotka kuvaavat sekä Korhosen henkilökohtaista kokemusta että laajemmin kuusikymmentäluvun radikaaliliikettä määrittäviä teemoja: vanhan hylkäämisen, protestin, kirkonvastaisuuden ja lopulta itsereflektion diskurssit. Tutkimukseni perusteella Korhosen muistelmateoksesta ja hänen antamistaan haastatteluista on löydettävissä niin sanottu tilinteon hetki, kun entinen kulttuuriradikaali keski-ikäiseksi tultuaan reflektoi omaa rooliaan radikaalissa liikkeessä. Korhosen muisteluista on havaittavissa myös eräänlainen sovinnonteko nuoruudessa torjutun kristillisen taustan kanssa, sekä mahdollinen kiinnostuksen herääminen kristilliseen maailmankatsomukseen vanhemmalla iällä.