”Et syntyis palo tai innostus käydä museoissa” : Opiskelijoiden ehdottamat työtavat koululaisten museovierailuille itsemääräämisteorian näkökulmasta

Abstract

Koulujen ja museoiden yhteisenä tehtävänä on siirtää kulttuuriperintöä ja tietoa historiasta seuraaville sukupolville. Kulttuurihistorialliset museot tarjoavat monipuolisia, sivistäviä ja aktivoivia ympäristöjä oppimiselle. Sekä kouluissa että museoissa on tärkeää suunnitella ja valita opetuksen sisällöt ja työtavat lasten tarpeet ja kehitysvaiheet huomioon ottaen, sillä se tekee toiminnasta lapsille mielekästä ja kiinnostavaa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että tietoa motivaatiosta voidaan hyödyntää museo-opetuksen työtapojen valinnassa, ja on suositeltu käytettäväksi työtapoja, jotka tarjoavat oppilaalle rajoitetusti vapautta. Tämän laadullisen tutkimuksen aineistona oli kaksitoista Katse historiaan –hankkeessa kerättyä, litteroitua virikehaastattelua. Ensin selvitettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, millaisia työtapoja osallistujat käyttäisivät, mikäli opastaisivat 12-vuotiaita oppilaita museossa. Osallistujien ehdottamat työtavat luokiteltiin oppilaslähtöisiin, opettajajohtoisiin ja yhteistoiminnallisiin työtapoihin. Sitten tarkasteltiin, miten opiskelijoiden näkemykset työtavoista suhteutuivat Ryanin ja Decin itsemääräämisteoriaan. Osallistujien ehdottamista työtavoista ja heidän kertomansa perusteella voitiin havaita, että työtapojen suunnittelua ja valintaa ohjasi oppilaan autonomiaa tukeva ajattelu. Monissa työtavoissa oli havaittavissa myös muiden psykologisten perustarpeiden huomioon ottamista. On tärkeää, että koulun museovierailuille valitaan työtapoja, jotka herättävät oppilaiden kiinnostusta ja motivoivat heitä. Tässä tutkimuksessa havaittua oppilaan autonomiaa tukevaa lähestymistapaa voidaan laajentaa kaikkea opetuksen työtapojen valintaa koskevaksi. Osallistujien ideoimia, eri tavoin motivoivia työtapoja voidaan hyödyntää koululaisryhmien museovierailuilla.