Ekokylä varttumisen paikkana : paikkasuhde ja lapsuusympäristön vaikutukset Kangasalan Yhteiskylän kasvattien kertomana

Abstract

Kangasalan Yhteiskylä on yhdeksän kotitalouden ekokylä, joka on perustettu noin kaksikymmentä vuotta sitten. Siellä on varttunut alle kouluikäisistä nuoriksi aikuisiksi sukupolvi, jolle ekoyhteisö on ollut tuttu ja turvallinen kasvuympäristö. He ovat vanhempiensa valinnan seurauksena päätyneet omaksumaan ekologisempaa elämäntapaa edustavan asumayhteisön normina. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Yhteiskylällä varttuneiden kokemuksia ja käsityksiä kasvuympäristöstään puolistrukturoiduista haastatteluista koostuvaa aineistoa tulkitsemalla. Pyrin esittämään vastauksia kahteen tutkimusta ohjanneeseen kysymykseen: Minkälaisena yhteisönä ja paikkana Yhteiskylä ilmenee siellä varttuneiden kerronnassa? Kokevatko kertojat ekokylällä kasvuympäristönä olleen vaikutuksia heidän myöhempään elämäänsä?

Laadulliseen tutkimukseen ja hermeneutiikkaan nojaavan tutkimuksen viitekehykseen kuuluu niin maantieteen, ympäristöosykologian kuin kasvatustieteidenkin käsitteistöä. Keskeisiä käsitteitä löytyy paikan ja paikkasuhteen, identiteetin, yhteisön ja kasvuympäristön tiimoilta. Tutkimus täydentää ekoyhteisöistä aiemmin tehtyä tieteellistä tutkimusta, joka on ollut fyysiseen ympäristöön, elämisen käytäntöihin ja niiden teknisiin ratkaisuihin painottuvaa. Tämän kestävän kehityksen teemaltaan ajankohtaisen tutkimuksen arvo piilee siinä, että tässä keskitytään kylällä asumisen ja varttumisen kokemiseen. Äänessä ovat ekokyläläiset itse: painotuksena on lasten kokemukset, jotka ovat vielä tieteellisen tutkimuksen marginaalissa.

Tutkimus osoitti, että Yhteiskylällä kasvaneiden paikkakokemus lapsuuden ympäristöstään on vahvasti positiivinen, jopa topofilinen. Ekokylän taustalla vaikuttava ideologia tuottaa sekä luonnonympäristöä säästävän epähierarkisen ympäristön, jossa luonto ja rakennettu sulautuvat yhteen tarjoten mielekkäitä paikkoja lapsen toiminnalle, että lapselle turvallisen ja hauskan yhteisön. Vahvat henkilökohtaiset ympäristö- tai yhteisöllisyyden arvot implikoivat kokemusta lapsuusympäristön vaikutuksista myöhempään elämään. Omien arvojen ja kokemusten pohjalta valikoituivat kullekin kertojalle ekokylälapsuuden eri puolet osaksi omaa identiteettitarinaa.