”Ei sen pitäis olla haaste, kieli se on muiden joukossa” : B1-ruotsin järjestäminen kouluissa peruskoulun kuudennella vuosiluokalla rehtoreiden silmin

Abstract

Tässä kielikoulutuspoliitikan alaan kuuluvassa tutkielmassa tutkin, miten kolmen eri kaupungin ja yhden kunnan koulut ovat järjestäneet B1-kielen opetuksen sen aloituksen siirryttyä alakouluun vuonna 2016, kun uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet astuivat voimaan. Tässä tutkimuksessa B1-kielenä tarkoitetaan ruotsin kieltä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2016 mukaisesti kaksi vuosiviikkotuntia toisen kotimaisen kielen oppimäärästä siirrettiin yläkoulun puolelta alakouluun ja yläkouluun jäi tämän myötä yhteensä neljä vuosiviikkotuntia. Tärkein näkökulmani tutkielmassani on se, kuka ruotsia alakoulussa opettaa – onko opettaja luokanopettaja vai ruotsin kielen aineenopettaja ja miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Lisäksi tarkastelen, kuinka rehtorit asennoituvat ruotsin kielen varhentamiseen alakoulun puolelle. Tutkimukseen on haastateltu kuutta alakoulun rehtoria kolmesta eri kaupungista. Lisäksi on selvitetty, onko kunnissa päätetty ohjata kunnan valitsemia vapaavalintaisia tunteja ruotsin kielen lisätunteihin vuosiviikkotuntitasolla. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluilla ja analysoitu ryhmittelemällä vastauksia neljän eri alaotsikon alle. Tutkimuksen tulosten mukaan siinä, opettaako ruotsia alakoulussa luokan- vai aineenopettaja, on vaihtelua koulutasolla. Pääsyynä ratkaisuihin on ollut ruotsin kielen aineenopettajien saatavuus ja rajattu tuntimäärä alakoulussa. Tutkimuksen mukaan rehtorit suhtautuvat ruotsin opiskelun varhentamiseen pääosin positiivisesti, mutta vä-hentyneet vuosiviikkotunnit yläkoulun puolella nähdään herättää huolta. Lisäksi tutkielman tulosten mukaan vain pieni osa kunnista on ohjannut vapaavalintaisia vuosiviikkotunteja ruotsin kielen opintoihin. Tutkimuksen perusteella ruotsin kielen opiskelun siirtyminen alakouluun nähdään mahdollisuutena, jota pitäisi tukea niin opettajien täydennyskoulutuksella kuin lisävuosiviikkotunneillakin yläkoulun puolella. Uudistus voi vaikuttaa negatiivisesti toisen kotimaisen kielen osaamiseen tulevaisuudessa, jos vuosiviikkotunteja ei ole lisätty kunnissa yläkoulun puolelle ja vähäiset tuntimäärät eivät riitä edes kielitaidon ylläpitämiseen. Tutkimuksen perusteella uudistus voi tulevaisuudessa vaatia toimenpiteitä. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia toisen kotimaisen kielen osaamistasoa peruskoulun päättövaiheessa verrattuna aiemman opetussuunnitelman aikaiseen tasoon ja mahdollisia eroja niiden kuntien välillä, joissa B1-kieltä on yläkouluun lisätty sekä pidetty tuntijaon vaatimassa minimissä sekä opettajan pätevyyden mahdollista vaikutusta kielitaitoon.