Työkyvyttömyyseläkkeen omaisuuden- ja luottamuksensuoja lainsäädäntömuutoksissa

Abstract

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää silloin, kun henkilön työkyky on heikentynyt vähintään kahdella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Perustuslain 19.2 §:ssä säädetään jokaiselle kuuluvasta oikeudesta perustoimeentulon turvaan työkyvyttömyyden perusteella. Työkyvyttömyyseläkettä suojaa myös perustuslain 15 §, jossa säädetään, että jokaisen omaisuus on turvattu. Työkyvyttömyyseläke saa siis perustuslaintasoista suojaa, joten yksilöllä on vahva perusteltu oikeus luottaa siihen, että tälle maksetaan työkyvyttömyyseläkettä työkyvyttömyyden sattuessa. Perustuslaillisesta suojasta huolimatta lainsäätäjällä on mahdollisuus säätää työkyvyttömyyseläkettä heikentäviä lakeja. Tutkielmassa keskitynkin tarkastelemaan, minkälaista omaisuudensuojaa työkyvyttömyyseläke saa lainsäätäjää vastaan lainsäädäntömuutoksissa. Otan tutkielmassa huomioon myös omaisuudensuojasäännökseen kytkeytyvän valtiosääntöoikeudellisen luottamuksensuojaperiaatteen kehittymisen ja sen vaikutuksen työkyvyttömyyseläkkeen nauttimaan suojaan.

Tutkielmassa käytetään lainopillista tutkimusmetodia, koska tavoitteena on systematisoida ja tulkita työkyvyttömyyseläkkeen oikeustilaa etenkin omaisuuden- ja luottamuksensuojan näkökulmasta. Oikeustilan selkiyttämisen vuoksi vertailen työkyvyttömyyseläkkeen suojaa muun muassa vanhuuseläkkeen suojaan. Tarkastelusta on rajattu pois työkyvyttömyyseläkkeeseen ja omaisuudensuojaan liittyvät kansainväliset näkökohdat.

Työkyvyttömyyseläke koostuu yksilön ansaitsemasta eläkkeestä sekä tulevan ajan eläkkeestä. Eläkkeiden omaisuudensuoja kytkeytyy ansaintaperiaatteeseen eli etenkin ansaituksi katsotut konkreettiset eläke-edut katsotaan kuuluvan vahvasti omaisuudensuojan piiriin. Tutkielmassa selviää, että vahvinta suojaa nauttii työkyvyttömyyseläkkeen ansaituksi katsottu osa. Heikointa suojaa puolestaan nauttii tulevan ajan osuus ja siihen pystytään puuttumaan keveämmin perustein, koska sitä ei katsota samassa mielessä ansaituksi. Tutkielmassa teen johtopäätöksen, että valtiosääntöoikeudellisella luottamuksensuojalla on merkitystä etenkin työkyvyttömyyseläkkeen kyseessä ollen, koska työkyvyttömät ovat tilansa takia heikossa asemassa. On siis tärkeää, että työkyvyttömyyseläkettä heikentävää lainsäädäntöä säädettäessä huolehditaan riittävistä siirtymäsäännöksistä ja siitä, etteivät heikennykset muodostu yksilön kannalta kohtuuttomiksi. Nähdäkseni on myös tärkeää, että työkyvyttömyyseläkkeen vahva omaisuuden- ja luottamuksensuoja alkaa jo eläketapahtuman sattuessa, koska työkyvyttömän mahdollisuudet vaikuttaa taloudelliseen asemaansa ovat heikot.