Katolinen yhteiskuntaoppi, yhteinen hyvä ja sen haasteet

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on katolisen yhteiskuntaopin yhteisen hyvän määritelmä sekä määritelmän tarjoamat vastaukset yhteistä hyvää koskeviin ongelmiin. Claus Offe tunnistaa Whose Good is the Common Good? -artikkelissaan neljä yhteisen hyvän ongelmaa, joita ovat yhteisen hyvän sosiaalinen, ajallinen, sisällöllinen ja auktoritaarinen ongelma. Offen itsensä mukaan opillinen teologinen näkemys kykenee vastaamaan näihin ongelmiin.

Katolisen kirkon sisällä kehittynyt katolinen yhteiskuntaoppi on käsitellyt yhteistä hyvää laajasti teksteissään. Tutkielman johdantoluvun jälkeisessä luvussa käydäänkin läpi katolisen yhteiskuntaopin yhteisen hyvän käsitteen kehitystä Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen ajoilta 1800–1900-luvun taitteeseen ja siitä nykyaikaan. Seuraavaksi keskitytään katolisen yhteiskuntaopin yhteisen hyvän neljään ongelmaan tarjoamiin vastauksiin ja pohditaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia.

Katolista yhteiskuntaoppia käsitellään sitä perustavanlaatuisesti muovanneita tekstejä läpikäyden. Näitä ovat paavien kiertokirjeet 1800-luvulta lähtien, Vatikaanin II kirkolliskokouksen pastoraalikonstituutio, katolisen kirkon katekismus sekä katolisen kirkon yhteiskuntaopin yhteen kokoava teos Compendium of the social doctrine of the church. Tutkielman päätteeksi muodostetaan yhteenveto vastauksista sekä tarkastellaan katolisen yhteiskuntaopin tarjoamaa yhteisen hyvän kokonaismääritelmää.

Katolinen yhteiskuntaopin alkuna voidaan perustellusti pitää paavi Leo XIII:n vuonna 1891 ilmestynyttä Rerum Novarumia. Kiertokirjeen näkemykset yhteisestä hyvästä voidaan kuitenkin osin juontaa erityisesti Tuomas Akvinolaisen ajatteluun. Rerum Novarumin jälkeen katolisen kirkon yhteiskuntaoppi on laajentunut ja sitä on käsitelty laajasti useassa katolisessa auktoritaarisessa tekstissä.

Katolinen yhteiskuntaoppi tarjoaa läpikäytyjen tekstien osalta vastauksia jokaiseen yhteisen hyvän ongelmaan, mutta käsitteen yleismääritelmä jää yhtäällä ajallisen referentin osalta vähän käsitellyksi ja toisaalla sisällöllisen referentin osalta hyvin laveaksi ja kaikenkattavaksi. Katolisen yhteiskuntaopin yhteisen hyvän määritelmä kaipaisi lisäksi selkeyttämistä ja tarkennusta, jotta se kestäisi paremmin tiukan filosofisen tarkastelun. Katolinen yhteiskuntaoppi ja yhteisen hyvän määritelmä kohtaa myös muita haasteita, sillä ajatus yhteisestä moraalikäsityksestä ja universaalista hyvästä on vahvasti kyseenalaistettu nykyaikana. Siitä huolimatta yhteinen hyvä voi näytellä merkittävää roolia yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa myös jatkossa.