”Se on tuollainen ilmainen henkivakuutus” : Huoltajien ajatuksia vesipätevyydestä ja uimataidosta esiopetus- ja varhaiskasvatusikäisillä lapsilla

Abstract

Suomessa uimataito on elintärkeä kansalaistaito, jonka merkitys korostuu hukkumistapausten ehkäisyssä ja vesiturvallisuuden parantamisessa. Viimeaikaiset tutkimustulokset puhuvat kuitenkin lasten uimataidon hälyttävän heikkenemisen puolesta, joka on nostettu myös julkiseen keskusteluun. Pelkän uimataidon sijaan puhutaan vesipätevyydestä, joka sisältää 15 osa-aluetta, joihin uimataidon lisäksi kuuluvat erilaiset vesiympäristöissä ja vedessä olemisen taidot. Vesipätevyys tuo siis kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, mikä yhdistää uimataidon veden tuntemukseen, turvallisuusasenteisiin sekä riskien hallintaan. Tämä tutkimus käsittelee varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisten lasten uimataitoa ja vesipätevyyttä sekä näiden taitojen edistämistä yhteistyöllä perheiden ja varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen kentällä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää haastattelujen avulla huoltajien näkemyksiä uimataidon opettamisen vastuusta sekä siitä, miten vesipätevyyttä tuetaan kotioloissa ja osana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arkea. Tutkimus pyrkii tarkastelemaan tietoa siitä, miten kodin ja varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen yhteistyötä voitaisiin kehittää niin, että lapsien olisi mahdollista saavuttaa riittävä vesirohkeus ja perusvalmiudet vesiympäristöissä toimimiseen ennen kouluun siirtymistä. Tutkimusaineisto kerättiin vanhemmille suunnatun teemahaastattelun kautta. Tutkimusaineisto koostui pääosin laadullisesta, teemahaastattelujen tuottamasta aineistosta, jota analysoitiin aineistolähtöisen analyysin keinoin. Tutkielman aineiston perusteella vanhemmat kokivat uimataidon ja vesipätevyyden elintärkeiksi taidoiksi. Suurimmaksi aiheeksi vanhemmat nostivat turvallisuuteen liittyvät teemat. Huoltajat kokivat päävastuun olevan kodilla näiden taitojen opettamisessa, mutta olivat huolissaan lasten yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta asemasta taitojen kehittämisessä. Varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on heidän mielestään tärkeä tehtävä inklusiivisuuden takaamisessa vesitaitojen harjoittelussa. Kodin ja varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen välinen viestintä asian tiimoilta koettiin vähäiseksi ja kehittämisehdotuksia vanhemmilta tulikin hyvin tiedon lisäämiseen ja tiedottamiseen. Lisäksi uimakoulutoiminnan järjestäminen osana varhaiskasvatusta ja esiopetusta koettiin tärkeänä ja nähtiin, että se toisi lapsille yhteneväisiä kokemuksia vesiympäristöistä ja vesitaidoista ennen koulun alkua.