Varhaiskasvatuksenopettajien näkemykset lasten liikunnallisesta lahjakkuudesta

Abstract

Lahjakkuus on haastava määritelmä monelle (Uusikylä, 2005). On tärkeää, että kaikki lapset huomioidaan opetuksessa heidän taitotasoonsa sopivasti. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat huomioivat sekä määrittelevät liikunnallisesti lahjakkaan lapsen. Aineisto koostuu viiden varhaiskasvatuksenopettajan haastatteluista. Haastateltaville esitettiin kolme erilaista tapauskuvausta lapsista, joilla oli erilaisia liikunnallisia vahvuuksia. Lisäksi haastateltavia pyydettiin määrittelemään liikunnallisesti lahjakas lapsi ja kuvaamaan millä tavalla opettaja tukee lapsen liikunnallista lahjakkuutta. Haastattelu aineisto litteroitiin sanatarkkuudella ja laadullista teemoittelua ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksessa käy ilmi varhaiskasvattajien tapa huomioida sekä määritellä liikunnallisesti lahjakas lapsi. Kaikilla opettajilla oli erilainen käsitys liikunnallisesti lahjakkaan lapsen määritelmästä, mutta kuitenkin vastaukset olivat hyvin samankaltaisia, kun kysyttiin miten he määrittelevät liikunnallisesti lahjakkaan lapsen. Opettajat korostivat eriyttämistä, lapsen vahvuuksien hyödyntämistä, kohdennettua opettamista sekä kiinnostuksen kohteiden huomioimista. Lasten osallistaminen apuopettajina tai mallin näyttäjinä oli selkeästi suosituin vastaus. Lahjakkuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa on tärkeää, sillä se tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa ja tukea lasten vahvuuksia ja erityislahjakkuuksia varhaisessa kehitysvaiheessa.