Varhaiskasvatuksen opettajien ympäristöasenteet ja niiden vaikutus toimintatapoihin

Abstract

Kestävä kehitys pyrkii toimintatapoihin, joilla turvataan mahdollisuus hyvään elämään läpi sukupolvien. Kestävyyskasvatuksen tavoitteena on kasvattaa yksilöitä, jotka ymmärtävät kestävän elämäntavan merkityksen ja osaavat toimia vastuullisesti arjessaan. Varhaiskasvatuksella nähdään olevan tärkeä rooli tässä, koska ihmisen arvot ja ajattelutavat alkavat muodostua jo varhaislapsuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen opettajien ympäristöasenteita ja niiden yhteyttä kestävän kehityksen käytäntöihin varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston teettämä kysely Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen opettajille liittyen kokemuksiin kaupungin pedagogisesta Kettu-mallista. Opettajien ympäristöasenteita mitattiin NEP-kysymyssarjalla (New Ecological Paradigm), ja niitä verrattiin opettajien näkemyksiin kestävyyskasvatuksen tärkeydestä ja Kettu-mallin tarpeellisuudesta sekä käytännön toimintaan varhaiskasvatuksessa. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajilla oli varsin ekologinen maailmankuva. Mitä ekologisempi opettajien maailmankuva oli, sitä tärkeämpänä he yleensä pitivät kestävyyskasvatusta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että mitä ekologisempi opettajien maailmakuva oli, sitä huonommin he katsoivat kestävyystoimet otettavan opetusryhmien arjessa huomioon. Käytännön toimissa korostuivat erityisesti ekologiset ja helposti toteutettavat arjen käytännöt, kuten lähiympäristön käyttö, kierrätys sekä energian ja veden säästäminen. Sen sijaan aktiivinen vaikuttaminen kestävän elämäntavan omaksumiseksi sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen liittyvät toimet näkyivät selvästi vähemmän. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kestävyystoimet painottuvat varhaiskasvatuksessa usein konkreettisiin ekologisiin tekoihin, kun taas kestävyyskasvatus, eli syvällisempi kestävän elämäntavan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulma, jää vähäiseksi.