Huijarisyndrooma yliopistossa: opiskelualan ja kasvuympäristön yhteys miesopiskelijoiden huijarikokemuksiin
1.72 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset7
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan huijarisyndroomaa suomalaisissa yliopistoissa opiskelevien miesten kokemuksena, sekä ilmiön yhteyksiä opiskelualaan ja kasvuympäristöön. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä siitä, miten yksilöön ja ympäristöön liittyvät tekijät voivat etenkin toisiinsa yhdistyessään tuottaa huijariajatuksia ja ylläpitää epäpätevyyden tunteita akateemisessa ympäristössä. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, jossa miesopiskelijat eri yliopistoista vastasivat huijarisyndroomaa mittaaviin väittämiin ja kuvasivat omin sanoin huijarikokemustensa taustoja. Aineistoa tarkasteltiin sekä tilastollisesti että laadullisesti, jotta voitiin tarkastella samanaikaisesti sekä ilmiön esiintyvyyttä eri opiskelualoilla että miesten omien selitysmallien moninaisuutta.
Kvantitatiiviset tulokset osoittavat, että huijarisyndrooman voimakkuudessa on pieniä mutta systemaattisia eroja eri opiskelualojen välillä. Kasvuympäristöön liittyvät tekijät, erityisesti vaativa kasvatusasenne ja perheen vähäisemmät resurssit, liittyivät osin korkeampiin huijaripistemääriin, mutta selitysasteet jäivät yleisesti mataliksi. Laadullinen aineisto syvensi ymmärrystä ilmiön dynaamisesta ja kontekstisidonnaisesta luonteesta. Avoimien vastausten perusteella miehet liittivät huijarituntemuksensa useimmiten ei-yksilökeskeisiin tekijöihin, etenkin akateemisiin käytäntöihin, vertailutilanteisiin ja arviointikulttuuriin, ja moni kertoi huijarituntemusten lieventyneen ajan, palautteen ja onnistumisten seurauksena. Tulokset viittaavat siihen, että huijarisyndrooma suomalaisissa yliopistoissa opiskelevilla miehillä rakentuu kerrostuneena ja dynaamisena prosessina, jossa yksilölliset taustatekijät, oppimisympäristön ominaisuudet ja käytännöt, sekä sukupuoleen liittyvät normit kietoutuvat toisiinsa ja ovat yhteydessä tapoihin, joilla henkilö kokee kyvykkyyttä ja osallisuutta, tai niiden puutetta, toimiessaan akateemisessa ympäristössä.
Tutkimuksen tulokset painottavat huijarisyndrooman taustatekijöiden ja toimintamekanismien moniulotteista, dynaamista ja kontekstuaalista ymmärtämistä. Jos huijarisyndrooma ymmärretään vain yksilön sisäiseksi ongelmaksi, myös ratkaisut kohdistuvat kapea-alaisesti vain yksilöön, kuten hänen ajatteluunsa, asenteihinsa, itseluottamukseensa ja kykyynsä kestää epävarmuutta. Huijarisyndrooman tunnistaminen kontekstuaalisena ilmiönä voi avata tilaa rehellisemmälle keskustelulle epävarmuudesta osana oppimista ja auttaa rakentamaan opiskeluympäristöjä, joissa epävarmuus ja keskeneräisyys ovat sallittuja osia oppimista, eivätkä merkkejä joukkoon kuulumattomuudesta tai perustavanlaatuisesta kyvyttömyydestä. Erityisesti miesten kohdalla tämä voi olla merkityksellistä, sillä monien havaintojen perusteella epävarmuuden kokemuksia ei ole heille aina helppoa sanoittaa tai jakaa. Kun huijarisyndroomaa lähestytään laajemmin, voidaan kysyä, millaiset olosuhteet, rakenteet ja toiminta yliopistossa ylläpitävät epäpätevyyden kokemuksia, ja millaisia vaihtoehtoja niille voisi olla. Huijarisyndrooman ymmärtäminen kontekstuaalisena ilmiönä voi siten olla askel kohti inhimillisempää ja tasa-arvoisempaa korkeakoulutusta.