Kohtuuttoman etuuden takaisinsaanti
569.1 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset13
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielma rakentui kohtuuttoman etuuden takaisinsaannin lainsäädännöllisen, sekä oikeuskäytännöllisen aineiston pohjalle. Kohtuuttomalla etuudella tutkielmassa tarkoitetaan palkan kaltaista vastiketta, joka on ilmeisessä epäsuhteessa tehtyyn työhön nähden. Kansallisen lainsäädännön näkökulmasta keskityttiin erityisesti takaisinsaantilakiin (758/1991), työsopimuslakiin (55/2001), sekä palkkaturvalakiin (866/1998). Notaarityössä sivuttiin kansallisen materiaalin lisäksi pohjoismaalaista, EU-oikeudellista, sekä kansainvälistä sääntelyä. Tutkielma keskittyi erityisesti perinteisten työsuhteiden tarkasteluun, mutta paikoitellen myös yhtiöoikeudellisia aspekteja tuotiin esiin.
Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa oli lainopillinen eli oikeusdogmaattinen menetelmä, jolla pyrittiin systematisoimaan oikeudentilaa ja tarjoamaan punnintakannanottoja, sekä uusia tarkastelunäkökulmia tulevaisuuden lainsäädäntötyölle. Lisäksi tutkielmassa hyödynnettiin oikeusvertailevaa tutkimusmenetelmää, verrattaessa pohjoismaalaista, kansainvälistä, sekä EU-oikeudellista sääntelyä kansalliseen sääntelyyn.
Tutkimuksen kohteena oli erityisesti se, miten kohtuuttoman etuuden takaisinsaannin sääntely ilmenee kansallisesti nykyisessä oikeudentilassa, sekä kuinka kohtuutonta etuutta arvioidaan tai tulisi arvioida. Tutkielmassa perehdyttiin myös kohtuuttoman etuuden näkökulmasta palkkaturvajärjestelmään. Oikeuskäytännöllisesti keskityttiin erityisesti KKO:n ratkaisuun 2019:60, jossa ilmeni tutkielmassa esiin tuodut kohtuullisuusarvioinnin elementit.
Tutkimustuloksina ilmeni, että lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö nykyisellään on aihepiirin osalta suhteellisen vahvalla pohjalla ja rakentunut yhtenäiselle pohjoismaalaiselle lainsäädäntötyölle. Oikeuskäytännön kautta kohtuullisuuden arviointikriteeristö on suhteellisen vakiintunutta. Kohtuullisuutta pohdittaessa arvioidaan esimerkiksi ajankohdallisia, sekä huomioitava määrän aspekteja. Tapauskohtaisesti voidaan huomioida erityispiirteitä, joita voi liittyä esimerkiksi erilaisiin työnteon luonteisiin.
Tutkielmassa perehdyttiin ratkaisuun KHO 2025:41, joka kohtuullisuusarvioinnin näkökulmasta voisi tulla hyödynnettäväksi myös tulevaisuudessa arviointikriteerien mahdollisessa päivitystarpeessa. Tutkielmasta jäi avoimeksi kohtuuttoman etuuden valvonta maksukyvyttömyysjärjestelyissä, sekä miten erilaiset työnteon ja palkkauksen muodot huomioidaan kohtuullisuusarvioinnissa. Tulevaisuudessa kasvavissa määrin voi lisääntyä erilaiset työnteon muodot, jonka vuoksi voi olla tarpeen kehittää arviointikriteeristöä kokonaisuudessaan vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin.