”Jottei heitä noitina tuomittaisi, jotka eivät noitia ole” : Noituus ja noituussyytösten kyseenalaistaminen 1600-luvun puolivälin noituutta käsittelevissä kiistateksteissä.

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin noituuden kuvailua ja noituussyytöksiin liittynyttä kriittisyyttä John Gaulen kirjassa Select Cases of Conscience Touching Vvitches and Vvitchcrafts (1646), Sir Robert Filmerin kirjassa An Advertisement to the Jury-men of England, Touching Witches. Together With a Difference Between an English and Hebrew Vvitch (1653) ja Thomas Adyn kirjassa A Candle in the Dark: or, A Treatise Concerning the Nature of Witches & Witchcraft (1655). Näistä noituutta käsittelevistä kiistateksteistä tarkoituksenani on selvittää, miten noituutta kuvailtiin noitaoikeudenkäyntejä kyseenalaistavissa teksteissä ja millä perusteilla noitia vastaan käytettyihin todisteisiin suhtauduttiin kriittisesti.

Keskityn tutkielman ensimmäisellä puoliskolla siihen, miten käsittelemäni kirjoittajat kuvailevat ja kategorisoivat sekä raamatullista että perinteistä noituutta. Raamatullisen noituuden perustana kaikilla käsittelemilläni kirjoittajilla on 5. Moos. 10—11. Perinteisen noituuden käsittelyssä puolestaan ammennetaan myös kansanuskomuksista ja muiden aikalaiskirjoittajien teksteistä.

Toisella tutkielmani puoliskolla käsittelen sitä, millä perusteilla noituudesta yleisesti käytettyihin todisteisiin suhtauduttiin kriittisesti. Taikauskoisina pidettyjen noidan tunnistuskeinojen lisäksi analysoin sitä, miten käsittelemäni kirjoittajat suhtautuivat epäiltyjen noitien tunnustuksiin.

Vaikka noituuden kuvailu erosi paikoin huomattavastikin kirjoittajien välillä, oli kaikkien kirjoittajien noitakuvan ydin kristinuskosta pois johdattaminen. Noituussyytöksissä käytettyjä todisteita syyllisyydestä taas kritisoitiin pitkälti tiedon luotettavuuden perusteella. Eroavaisuuksista huolimatta kirjoittajien noitakuva ja kritiikki perustuivat siis samoihin ydinasioihin.